Tapio Kosamo, 54, on valittu vuoden mielenterveyshoitajaksi. Kellokosken sairaalassa 30 vuotta työskennelleen Kosamon synnynkoti ja juuret ovat Pudasjärven Puhoksella.
Nuoren miehen tie vei ensin 16-kesäisenä Kuusamoon merkantiksi opiskelemaan, jonka jälkeen kaupan alan töitä paiskittiin kotipaikkakunnan osuuskaupassa.
– Tykkäsin kyllä siitäkin työstä, mutta sen sisältö ei jotenkin vain antanut minulle tarpeeksi, Kosamo pohtii.
Kosamo suuntasikin Kuopioon mielisairaanhoitajan opintoihin, ja siitä urkeni elämän mittainen uraputki.
– Pudasjärvellähän ei mielisairaanhoitajalle pahemmin töitä ollut. Ensin menin Kajaanin Salmijärven sairaalaan töihin, ja sen jälkeen minua pyydettiin Kellokosken sairaalaan, Kosamo muistelee.
Kosamo on työskennellyt vain suljetuilla osastoilla. 101-vuotias Kellokosken sairaala tunnetaan muun muassa vuonna 2010 valmistuneesta, palkitusta Prinsessa-elokuvasta, ja tänä keväänä ensi-iltansa sai Ylen tuottama Hulluus kylässä -dokumentti, joka pureutuu sairaalan historiaan ja nykypäivään.
Osastolla, jolla Kosamo työskentelee, hoidetaan pääsääntöisesti psykoosipotilaita. Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriötila, jonka tyypillisiä oireita ovat todellisuudentajun katoaminen ja vaikeus erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Aistiharhoja voi olla, tai olla olematta.
Pitkäkestoinen psykoosisairaus tunnetaan nimellä skitsofrenia. Psykoottisia oireita voi kuitenkin ilmetä muidenkin psyykkisten sairauksien yhteydessä.
Kosamon mukaan tyypillinen potilas on nuori mies, jonka elämässä päihteet ovat ottaneet turhan suuren roolin. Ongelmallista psykoosipotilaiden kohdalla on se, että osalta puuttuu täysin sairaudentunto. Osa potilaista palaakin hoitoon yhä uudestaan. Kun siihen, että mieli on vielä hauras, liitetään runsas päihteiden käyttö, voi sairaalakierre olla edessä.
– Päihteet on se, joka vie. Ollaan niin päihdekoukussa, että jätetään lääkkeet ottamatta ja psykoosi uusiutuu, Kosamo kertaa.
Sairauden uusiutumisriski on suuri, joten jo sairaalajakson aikana on syytä miettiä tulevaa. Avohoidon painottaminen mielenterveystyössä näkyy Kellokoskenkin arjessa. Sairaalajaksot ovat pääsääntöisesti lyhyitä, muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen.
– Sairaalaa pidetään tällä hetkellä avohoidon tehostettuna jaksona, Kosamo kuvailee.
Jo hoidon alussa pyritään ottamaan potilaan avohoitotiimi ja läheiset mukaan neuvotteluihin, jotta potilaalla olisi tukiverkko kunnossa kotiinpaluun hetkellä. Kosamolle sydäntä lähellä on psykoedukatiivinen työtapa, jota hän soveltaa niin potilastyössä kuin potilaan läheisten kanssa tehtävässä perhetyössä.
Erityisesti sairauden pahenemisvaiheen oireiden tunnistamiseen psykoedukaatiosta voi olla apua.
– Potilasta voi myös helpottaa esimerkiksi se, kun hän tietää, miten psykoosi vaikuttaa aivoihin ja kuinka sopiva lääkitys muuttaa tilannetta, Kosamo pelkistää.
Jo pitkään Etelä-Suomessa asunut Kosamo myöntää, että Pudasjärven mielenterveyspalveluiden tilanne ei ole suoranaisesti tuttu, mutta hän pohtii, miten pitkien etäisyyksien kunnassa avohoidon järjestäminen onnistuu.
– Pitäisi olla mahdollisimman matala kynnys hakea apua. Alueella välimatkatkin ovat hirvittävän pitkiä, eikä kaikilla ole autoa käytössä. On kiertäviä kotihoitajia ja terveydenhoitajia, niin miksei nykypäivänä voisi olla kiertäviä mielenterveyshoitajia? Kosamo pohtii.
Mielenterveyspalveluiden tuominen syrjäkylille voisi omalta osaltaan vähentää psyykesairauksia koskevaa stigmaa. Kosamon mielestä esimerkiksi psyykkisten sairauksien tunnistaminen ja ensiapu olisi tärkeä taito kenelle tahansa.
–Meille opetetaan kansalaistaitona esimerkiksi diabeteksesta, joten miksei myös psykoosisairauksista? Kosamo heittää.
Mielen sairauksilta tulisikin Kosamon mukaan riisua mystisyyden viitta. Sairaudella on aina monta muotoa, ja se ilmenee jokaisella yksilöllisesti.
Psykoosi voi ilmetä myös esimerkiksi tunteiden latistumisena, epäsosiaalisuutena ja apaattisuutena. Uutisten antama kuva on usein hyvin mustavalkoinen.
– Näistä sairauksista ei pitäisi tehdä hirveää peikkoa. Ei kaikki sairastuneet kirveen kanssa heilu, vaikka vain ne tapaukset uutisotsikoihin päätyvätkin, Kosamo muistuttaa.
Raskas työ vaatii tasapainottajansa. Kosamo on aina ollut huumorimiehiä, ja välillä vaikeimmillekin asioille pitää pystyä nauramaan. Henkilökohtainen työnohjaus viikoittain on myös purkuventtiili, jossa saa pukea sydämenpäällä olevat tunteet sanoiksi. Eniten työssä jaksamiseen on kuitenkin auttanut työkokemuksen karttuminen ja aika.
– Ajan myötä on tullut sellainen ammattivahvuus, että en enää ime kaikkea itseeni, Kosamo toteaa.
Vapaa-aika kuluu kotosalla, harrastamassa ja matkustellen. Vaikka välillä Kosamo mielii etelän lämpöön, niin kesäisin tulee pyörähdettyä kotikonnuillakin Pudasjärvellä. Vanhemmat ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, mutta sisko asuu vielä alueella. Suunnitelmissa on ainakin vesillä käyntiä ja marjastusta.
Pohjoisessa on omat, kevyemmät haasteensa.
– Onhan siellä se elämä pikkuisen erilaista kuin täällä etelässä. Jo sekin kun kesällä on niin valoisaa öisin. Laitan ihan omanlaiset pimennysverhoviritykset ikkunoihin, Kosamo naurahtaa.
