Suunnittelija Vesa Simonen Metsähallituksen luontopalveluista kehuu saaneensa helposti päteviä pitkostuksen rakentajia Syötteen kierroksen pikakunnostukseen.
Viime kesän ja syksyn sateet tekivät tepposensa suositulle pyöräily- ja patikointireitille, eikä Syötteen saavuttamaa hyvää mainetta harrastajien keskuudessa haluta menettää.
Taivalkoskelainen Kauko Teeriniemi ja sarakyläläinen Jussi Tuomivaara ovat ennenkin pitkospolkua jos muutakin Syötteellä rakentaneet. Tällä kertaa miehet harmittelevat menossa olevan vain kuukauden työpätkän.
Simonen kertoo Syötteen kierroksella nyt jouduttavan paikkailemaan aiempien kokeilujen seurauksia. Reittiä siirrettiin takavuosina mahdollisuuksien mukaan koville maille ja pitkoslankkuja korvattiin murskeella.
– Alkuun ilman suodatinkangasta tehty murskepolku ei ihan joka paikassa näytä lisääntyvän käytön alla kestävän, siksi miehet laittelee pitkospolun pätkiä pahimpiin kohtiin.
Perusteellisempi remonttikin Syötteen kierrokselle on suunnitteilla. Asialla on luontopalveluiden ohella maastopyöräilyn vetonaulakseen nostanut hotelliyrittäjä Juha Kuukasjärvi.
Aikomus on Vesa Simosen mukaan laittaa helpoksi ja siksi hyvin suosituksi osoittautunut reitti kuntoon kuskaamalla sille mursketta varsinkin Pärjänjokivarren kosteille ja kivisille osuuksille.
Kaikilla Syötteen matkailussa toimivilla on halua järjestää Syötteelle sopivia reittejä myös uusille maastopyöräilyn harrastajille. Simonen tietää lajin suosion lisääntyvän ja kehaisee jo nyt reittejä löytyvän vaativillekin polkijoille.
Syötteen kierros on osa syksyllä käytävää polkujuoksukisaa, johon odotellaan satoja osanottajia. Myös kävelijöitä näkyy reittiä kiertämässä, ovat Teeriniemi ja Tuomivaara huomanneet.
Ihan yksinkertainen kuvio ei perinteisen, mutta kalliiksi käyvän pitkospolun korvaaminen ole. Yksi keino luontopalveluilla on edelleen muuttaa polut mahdollisimman paljon kovilla mailla kulkeviksi.
Kestävöittäminen, kivimurskeen käyttö poluilla, ei ole helppoa. Haussa on Vesa Simosen mukaan edelleen poluille sopiva murskeen koostumus. Savea pitää kiven sekaan olla, mutta ei liikaa.
Pitkoslankku sentään on vakiotavaraa. Silti tuoreen kuusilankun saanti voi teettää töitä. Tällä kertaa 175 milliä leveää ja 75 milliä paksua lankkua löytyi Pölkyltä Kuusamosta.
– Seuraavan kerran sitä aikoivat sahata syksyllä, silloin sitä tulee meillekin, Simonen tietää.
Pientä virittelyä on vuosien mittaan tehty myös pitkosten naulaamiseen. Teeriniemi ja Tuomivaara hakkaavat nyt moskalla 125-millisiä nauloja, kun aiemmin pitkoslankut lyötiin kiinni tuuman verran jämerämmillä.
Pienellä työmaalla, kuten nykyinen on, lankut viedään polulle mönkijällä tai kantamalla. Takavuosien isojen pitkosurakoiden aikaan homma hoitui talvella kelkkakyydillä.
