Kaikki merkit viittaavat siihen, että luonto hankkiutuu talviunilleen. Koivuista varisevat lehdet yksi toisensa jälkeen liikkeillä, jotka ovat yhtä aikaa kauniita ja surullisia. Kaikki, mikä on kukkinut ja vihreänä rehottanut, lakastuu maahan. Jäljelle jäävät vain hiljalleen mätänevät korret ja kukinnot.
Turha väittää vastaan, tältä vuodelta kesä on ohitse. Taas yksi kesä on mennyt. Sitä odotettiin. Mietityttää, oliko se odotuksen arvoinen. Ei sitä kuitenkaan voi valita. Tuli mitä tuli, siihen on tyytyminen.
Syksy auttaa huomaamaan, että oman kehon maannousemakin on taas asteen verran edistynyt. Ei sitä nuorena huomannut. Tulkoot uudet kesät, vaikka sateisetkin, mutta tulkoot.
Surettaa nuo puimattomat viljapellot. Peltojen mullat tuoksuvat jo lahoamiselta. Syyskynnöt ovat paljolti tekemättä ja syysviljat kylvämättä. Ei odotettu näin runsaita sateita. Ne tulivat lupaa kysymättä.
Sääolosuhteista johtuen viljasato jää huonoksi. Varsinkin kotimaisesta rukiista tulee pulaa. Vilja on osittain laonnut ja homehtunut. Osa jyvistä on alkanut itää.
Mutta turha on mesoa ja puida nyrkkiä asioille, joita ei pysty muuttamaan tai ratkaisemaan. Turha on manata sateita ja tulvia tai kuivuutta tai maanjäristyksiä.
Vihapuheesta ei ole ongelmien ratkaisemiseen. Ei ratkea maahanmuuttoon liittyvät ongelmatkaan manauksin ja kirouksin. Ihmisiä, joilta omassa maassaan on mennyt elämisen mahdollisuudet, muuttaa muualle. Muuttaa Eurooppaan ja Suomeenkin. Näin tapahtuu enenevässä määrin.
Niiden aiheuttamista ongelmista on vain yritettävä selviytyä parhain päin. Ei manauksin, kirouksin tai vihapuhein.
Maanantain Kaleva korjasi aikaisemman virheellisen kirjoituksensa. Siinä väitettiin, että jotkut kaupat ostavat karitsanlihaa suoraan tilalta, ja näin kauppaketju tukisi lähiruoan tuottajia.
Hyvähän se olisi, jos näin olisi, mutta kun ei ole. Ei lampuri saa lain mukaan teurastaa omia lampaitaan omalla tilallaan ja myydä lihaa, vaikka ostajia kyllä olisi. Olisi myös aivan oivallisia sisätiloja aikaisemmasta käytöstä poistetuissa maitohuoneissa. Mutta kun laki! Perskule, eikö sitä lakia voisi muuttaa siten, että lampuritkin saisivat voita leipänsä päälle.
Jos lampurit saisivat myydä lihaa suoraan tilalta vaikkapa enintään 2000–3000 kiloa vuodessa, olisi se jo jotakin. Kalliit ja turhat välivaiheet jäisivät pois.
Jos tilalla teurastetun lampaanlihan myynti sallittaisiin, lampureiden tarkastetut teurastustilat olisivat varmasti yhtä hyvässä kunnossa kuin teurastamoiden vastaavat tilat. Mitäpä jos etsisin vanhan karvareuhkan ja laittaisin sen päähän ja matkustaisin päättäjien puheille.
Olisi siinä sekin juttu, että lampaat ovat melkoisia maisemanhoitajia. Ei tarvitsisi liipata viikatetta, kun lampaat hoitaisivat nurmikoiden leikkaukset ja pusikoiden harvennukset.
Ja saattaisi siinä olla sekin hyvä puoli, että maaseudun kyliltä nousisi jokunen savu enemmän.
Ja saattaisi siinä olla sekin hyvä puoli, että pappa voisi lastata lapsenlapset vanhaan Datsun Violettiin ja sanoisi, että lähdetäänpä mukulat katsomaan maalle lampaita. Pappa kertoisi, kuinka kun hän oli pieni, vihaiseksi tullut pässi yritti puskea ohikulkevia persuuksiin. Se oli hyvä pässi. Sen talja lämmittää vieläkin kolottavaa selkää. Muistinkin, missä se karvareuhka on.