Suomesta 1960–70-luvuilla Ruotsiin suuntautunut massamuutto synnytti ja jätti jälkeensä trauman, joka koskettaa yhä sekä siirtolaisiksi lähteneitä että kotimaahan jääneitä useammassa sukupolvessa.
Syy-yhteyksiä on löydettävissä myös tämän päivän muuttoliikkeeseen. Kun taloudelliset tai sosiaaliset olot käyvät kestämättömäksi, ainoa vaihtoehto on lähteä etsimään parempaa elämää jostain muualta.
Suurin osa 1960–70-lukujen siirtolaisista lähti Suomesta Ruotsiin työperäisistä syistä. Vaikka töitä Pohjanlahden takana oli riittämiin ja taksat paremmat, helppoa ei ollut opetella vieraan maan tapoihin, kieleen ja kulttuuriin. Sopeutumisongelmia on riittänyt useammassa siirtolaissukupolvessa.
Aivan kuten tänäkin päivänä, muuttoliikkeen syyt ja seuraukset aiheuttivat aikanaan vaikeuksia vastaanottavan maan lisäksi myös lähtöpäässä.
Kotimaahan jääneiden elinolot kaventuivat huomattavasti nuorten ikäluokkien muuttaessa. Jäljelle jääneen väestön ikärakenteen vinoutuminen kasvatti ongelmia entisestään. Poismuutto käynnisti lähtöalueillaan sosioekonomisen noidankehän, joka on jatkunut näihin päiviin saakka.
Muuttoliike on myös viimeaikoina ryöpsähtänyt mittaviin lukemiin. Ennennäkemätön ilmiö se ei ole, jos muistellaan mitä tapahtui noin puoli vuosisataa sitten: Tilastojen mukaan sotien jälkeisinä vuosina 1945–1991 Ruotsiin muutti yli 530 000 suomalaista, heistä ns. ”Suuren muuton” vuosina 1969-70 reilut 80 000.
Molempina vuosina kansainvaellus ylitti mittasuhteiltaan toissasyksyisen ”turvapaikanhakija-aaltomme”. Suomesta Ruotsiin muuttaneiden kokonaismäärän 1990-luvun lopulle saakka on arveltu olleen jopa 700 000-800 000 henkeä, jos myös lyhytaikaiset työssäkäynnit laskettaisiin mukaan. Suurin osa Ruotsiin lähteneistä palasi, mutta pysyvästi sinne asettui noin 250 000 suomalaista.
Pudasjärveä ”Suuri muutto” kosketti kipeästi. Vuosina 1965-1975 – kymmenessä vuodessa parhaimmillaan 16 000 asukkaan kunnasta muutti pois 3600 henkeä, joista noin 1900 Ruotsiin. Pelkästään 1970 Pudasjärveltä lähti Ruotsiin kirkonkirjojen mukaan yli 400 henkeä.
Jos jatketaan aikajanaa 1990-luvun lamavuosiin saakka, Ruotsiin oli Pudasjärveltä 30 vuodessa muuttanut noin 3000 henkeä. Luku saattaa olla suurempi, sillä kaikki lähteneet eivät muutostaan ilmoittaneet.
Muuttoa saatettiin esimerkiksi pitää tilapäisenä, jolloin ilmoitusta ei katsottu edes tarpeelliseksi. Toisilla paikkakunnilla sijainneille työttömyystyömaille ja Lapin traktorisavotoille oli Pudasjärveltä totuttu työn perään lähtemään ja takaisin ”paidanvaihtoon” palaamaan.
Aikain saatossa takaisin Suomeen palasi noin 2000 pudasjärveläissiirtolaisista, mutta synnyinseudulle saakka vain reilut 1300. Tänä päivänä heistä asuu keskuudessamme vajaat puolet – mikä 8300 asukkaan pitäjässä tekee noin kahdeksan prosenttia väestöstä.
Ruotsin siirtolaisuus koskettaa siis yhä tänä päivänä henkilökohtaisesti lähes joka kymmenennettä pudasjärveläistä ja välillisesti meitä kaikkia. Eipä taida tässä pitäjässä montaa ihmistä olla, jonka sukulainen, tuttava tai naapuri ei olisi jossain elämänsä vaiheessa asunut tai asuu Ruotsissa vieläkin.
Edellä kerrotut valtakunnalliset väestötiedot pohjautuvat virallisiin tilastoihin. Tiedot paikallisesta muuttoliikkeestä ovat peräisin kotiseurakuntamme kirkonkirjoista, jotka eivät edellä mainitusta syystä täysin pidä yhtä virallisen väestönlaskijan antamista lukemista.
Äärimmäinen esimerkki löytyy vuodelta 1970. Kirkonkirjoissa Pudasjärven väkiluvuksi on laskettu 14 835, mutta Suomen virallisessa tilastossa vain 13 985. Luvuissa on 850 henkilön ero.
Massamuutto 1960-70 -lukujen vaihteessa yllätti väestönlaskijat niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. Rekisterit eivät pysyneet ajan tasalla.
Vuoden 1970 valtakunnallisessa väestönlaskennassa ilmeni, että hukassa oli 100 000 henkeä, joiden olinpaikasta ei ollut tietoa. Puuttuvia sieluja etsittiin ulkomaiden tilastoista, joiden perusteella koko Suomen virallista väkilukua korjattiin. Korjaus jaettiin lääneittäin ja jyvitettiin lopulta kuntatasolle. Pudasjärven kirkonkirjat jatkoivat tästä huolimatta omaa elämäänsä.
Tietoja kadonneista lampaista alkoi kotipaikkakunnalle tulla pikkuhiljaa, vuosien viiveellä. Seurakunnasta ”poissaolleita” löytyi pitkälle 1970-luvun lopulle saakka, josta lähtien kirkonkirjat ja virallinen tilasto alkavat vastata toisiaan. Niinpä Ruotsiin muuttaneiden pudasjärveläisten kokonaismäärä on melko tarkasti tiedossa, vaikka kaikkien varsinaista muuttovuotta ei tiedetä.
”Suuren muuton” traumoja on pyritty purkamaan lukuisassa siirtolaisuutta käsittelevässä tutkimuksessa vuosikymmenten ajan, mutta kuntatasolle ulottuvia tutkimuksia ei joukossa montaa ole. Sellainen on parhaillaan tekeillä Pudasjärveltä.
Tähän mennessä saatujen tutkimustulosten perusteella pudasjärveläisten Ruotsiin muutto ei sujunut aivan valtakunnallisen kaavan mukaan. Aihetta on myös epäillä, ettei suuremmassakaan mittakaavassa kaikki mennyt niin kuin on oletettu.
Toukokuussa käynnistynyt kirjahanke pudasjärveläisten muuttoliikkeestä Ruotsiin on saanut valtioneuvoston hyväksynnän Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaan.