Asioita on aina varsin helppo ratkoa rahalla, mutta kun rahaa ei ole, asiat mutkistuvat huomattavasti. Sellainen tilanne on erityisen mutkikas, kun edes kaikkein tärkeimpiin asioihin ei riitä rahaa mistä jakaa sillä tavoin kuin haluaisi.
Poliitikot ovat oppineet keräämään äänensä lupauksilla. Rahalla on helppo lunastaa lupauksia. Yksi kokeilu sinne, toinen hanke tänne, siltarumpu tuonne. Isossa kuvassa voi kuitenkin olla, ettei sitäkään rahaa ole edes jaettu järkevästi, mutta onpahan lunastettu lupauksia. Lopputuloksena veroeurojen ja velkarahan käyttö on tehotonta ja hajanaista, eikä ongelmia ratkaista. Seuraavissa vaaleissa itse aiheutettuihin ongelmiin ja löperöön rahankäyttöön tarjotaan ratkaisuksi lupauksia, jotka nekin halutaan kuitata velkarahalla. Syöksykierre on valmis.
Kansanedustajien työ ei kuitenkaan ole niin yksioikoista, että kyse olisi vain rahasta ja valtion budjetista. Kansalaisille on paljon merkittävimpiäkin asioita kuin se, minne jaetaan miljoona, minne kymmenen.
Merkityksellisempää on se, millaisia lakeja valtaapitävät tekevät, miten hoitavat EU-vaikuttamista, miten asioihin ennakkovaikutetaan, ja miten sitten erilaisia asetuksia ja direktiivejä tuodaan kansalliseen lainsäädäntöön. Ne päätökset pohjaavat arvoihin, linjoihin ja tavoitteisiin - visioon siitä, millainen Suomi on, miten sujuvasti ihmisten arki rullaa, miten yrityksiin ja työntekoon suhtaudutaan.
Samoin on merkitystä sillä, miten ylipäänsä lakeja tehdään, ja mikä koetaan tärkeäksi. Huomioidaanko metsäasioissa omaisuudensuoja, miten parannetaan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta, miten liikenneinfran rahoitusta kohdennetaan ja miten suhtaudutaan minkäkinlaisten järjestöjen avustuksiin.
Oppositiossa on helppo huudella, sen tietää jokainen, ja huutelu on osa opposition työtä. Kun ei ole vastuussa ja on välttämätöntä yrittää erottautua hallituspuolueista, on huudettava usein aika isoonkin ääneen. Oma vaihtoehto on kuitenkin oltava olemassa, ja sen on oltava realistinen. Tyhjästä ei kannata huudella. Mikäli heittää viikosta toiseen kritiikkiä omalle sote-uudistukselleen tai esittää rahaa ilmaantuvaksi taikaseinistä, se ei ole uskottavaa.
Keskustalla ryyditetty vihervasemmisto onkin oppositiossa nyt kunnostautunut esittämään kansalaisille hoitavansa asiat hallitusta paremmin, mutta puolueiden omissa esityksissä rahaa odotellaan taikaseinistä, ja metsistä puhuttaessa esiin ovat nousseet satumetsäkriteerit, joista vihreät syyttävät hallitusta vanhojen metsien suojelun osalta. Kriteereitä ei tehdä siksi, että saataisiin suojeltua tietty pinta-alamäärä, vaan siksi, että aidosti arvokkaat metsät suojellaan. Paljon on jo valmiiksi suojeltu, sekin on unohtunut täysin.
Hallitus aikoo toden totta suojella valtion metsistä vanhat luonnontilaiset metsät, mutta emme me aio suojella talousmetsiä, emmekä pakkosuojella yksityismetsiä. Sellaisia kriteereitä ei ole olemassakaan, mitkä miellyttäisivät punavihreitä tai luonnonsuojelujärjestöjä, koska me tarkastelemme asioita kokonaisuutena.
Me annamme arvoa myös kestävälle metsänkäytölle: metsien kasvun lisäämiselle ja luonnonhoidollisille toimenpiteille. Hyvällä metsänhoidolla Suomi on luonut itselleen sellaista vaurautta, jota ei muutoin olisi olemassakaan.
On muuten arvovalinta pitää yllä metsäteollisuuden kuin muidenkin teollisuudenalojen mahdollisuuksia juuri Suomessa, missä asiat hoidetaan hyvin. Ja se vaatii päivittäistä työtä. Satumetsillä ja taikaseinillä ei kuitenkaan luoda puitteita kasvulle, ei metsien, eikä talouden.