Kolumni

Rät­käl­lä on tiu­kem­pi vii­na­pää kuin til­hel­lä – miten meillä suo­mi­po­jil­la ja -ty­töil­lä?

Siinä se rötkötti, puolijäisellä maalla, pihlajan oksien alla. Ympäri humalassa. Tilhi.

Otin sen käteeni, jotta lintu olisi vironnut. Silmät vain muljahtelivat.

Syy tilhin tilaan selvisi pian. Se oli syönyt käymisen aloittaneita pihlajanmarjoja mahan täydeltä. Humalahan siitä oli seurauksena. Vähitellen alkoi virkoaminen ja ilmeisesti aikamoinen krapula.

Suurehkossa pihlajassa saattaa olla lähes 2000 marjaterttua. Se tietää yli kolmekymmentä kiloa marjoja. On siinä linnuille kännin aineksia.

Tilhi syö lähes kolme kertaa painonsa verran marjoja päivässä, yhteensä lähes 150 grammaa. Pihlaja on pian putipuhdas, kun tilhet ja räkättirastaat lehahtavat oksille.

Humalaisia rätkijä en ole puiden alta löytänyt. Rätkällä näyttää olevan tiukempi viinapää kuin tilhellä.

Luin pääkaupunkilehdestä, että meillä on tolokku eduskunnan puhemies. Kun kaksi kansanedustajaamme oli nauttinut liikaa sorbiinihappoa ja karoteenia sisältävää marjahyytelöä lampaankyljysten kera, he olivat ruvenneet hillittömästi kikattelemaan ja näin häiritsemään illallispöytäkeskusteluja.

Olivatpa yrittäneet puhua riikinruotsiakin, kun Ruotsissa olivat. Siinä kuitenkin surkeasti epäonnistuen, kun Lyydia Almilan ruotsinkielen kirja oli jäänyt koulussa vähälle luvulle.

Kansanedustajiemme puolustukseksi on kuitenkin mainittava, että he eivät tanssineet pöydällä, eivätkä nukkuneet pöydän alla. Ja sitä paitsi Ruotsin parlamentin puhemiestä oli suunnattomasti naurattanut daamiemme toilailut, että hänenkin epäiltiin nauttineen samaa Sorbusta.

Parlamentin puhemiestä ei kuitenkaan poistettu illallispöydästä, vaan hän sai rauhassa jatkaa hihittelyään. Suomalaisten poliitikkojen sen sijaan oli lähdettävä kämpille vatsa nälästä kuristen. Kännissä olivat kuin tikat, ei kun tilhet.

Tuota osaamatomuttamme jotkut nimittävät alkoholin kiroksi.

Se on kyllä merkillistä, ettei me suomalaiset osata annostella sorbiinihapppoa ja karoteenia, vaan vedämme niitä huolettomasti kitusiimme. Vaan olisiko niin, että hapot ja karoteenit ovat liian outoja eväitä. Lampaankyljykset kyllä osaamme laittaa ja annostella.

Tuota osaamatomuttamme jotkut nimittävät alkoholin kiroksi. Nyt päättäjät ovat tarttuneetkin ongelmaan ja laimentaneet viinakset makoisilla limuilla.

Näitä juomia saa kaupasta kuin kaupasta. Ei huomaa hapon eikä karoteenin makua, vaan juomat maistuvat mesimarjoille ja mansikoille ja muille taivaallisille mauille.

Kyllä nyt kelpaa. Nuoretkin voivat niitä juoda aivan kuin mehua konsanaan. Siitä kuulemma saattaa kuitenkin tulla limun riippuvuus ja saattaapa joutua ihan vieroitushoitoon.

Toisin oli ennen.

Ei ollut vieroitushoitoja, ei ollut A-klinikkaa, ei ollut mielenterveystoimistoa, päihdehuoltoa, huumekoiraa, alkoholin väärinkäyttöä eikä työrajoitteisia. Oli vain juoppoja, tuurijuoppoja, pontikan keittäjiä, kylähulluja ja laiskoja sanottiin laiskoiksi.

Ei ollut avoliittoa, Setaa, avioeroja eikä uusperheitä. Oli vain rakkausavioliittoja, pakkoavioliittoja ja susipareja.

Liiaksi muista poikkeavat pantiin sakilla järjestykseen. Jos tuli ongelmia, neuvoa kysyttiin Bruspower-Johnilta. Ja pihlajanmarjat maistuivat happamilta.

Paavo Kurttila