Korkein hallinto-oikeus pani pisteen prosessille, jonka joukko Kipinä-Kollajan alueen rannanomistajia pani liikkeelle syksyllä 2013. Kyse oli Pudasjärven kaupunginvaltuuston päätöksestä, jossa hyväksyttiin Iijoelle laadittu rantayleiskaava.
Valittajat olivat ensin Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessa tyytymättömiä kaavassa esitettyihin joen tulvakorkeuksiin. Niissä oli heidän mukaansa heittoa teorian ja toden välillä paikoin yli metrin verran.
Valittajat epäilivät, että kaavakartan taustamateriaalina oli käytetty vuoden 1982 tulvakarttaa. Se oli heidän käsityksensä mukaan Pohjolan Voiman konsultin laatima.
Valituksessa esitettiin myös väite, että kaavaluonnosta olisi muutettu sen nähtävillä olon jälkeen.
Rannanomistajaryhmän vaatimuksena niin hallinto- kuin korkeimmassa oikeudessa oli katselmuksen toimittaminen jokivarressa ja asian suullisen käsittelyn toteuttaminen käsittelyssä. Lisäksi he vaativat omien oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Lopullisessa päätöksessä KHO katsoi, että suullisen käsittelyn ja katselmuksen vaatimiselle ei ollut perusteita, vaan asiakirjoista löytyy riittävä selvitys ratkaisun pohjaksi.
Siksi jo Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tekemää valituksen hylännyttä päätöstä ei KHO:ssa muutettu.
Valitukset tehneiden puuhamies Matti Korhonen ei myönnä viimeisimmänkään päätöksen jälkeen valittamisen olleen turhaa. Hän sanoo viimeistään nyt näkevänsä, että rahan paino on niin suuri, että viranomaisetkin voivat tehdä vääriä päätöksiä.
Korhonen ei myöskään anna periksi valituksissa esitetystä väitteestä, jonka mukaan kaavoituksen pohjana ollut tulvakorkeuskartta oli kahdesta käytettävissä olleesta valittu tarkoituksenmukaisesti ja aiheutettu siten vahinkoa Iijoen rannanomistajille.
Korkeimmasta hallinto-oikeudesta tullutta reilun kahdensadan euron laskuakaan mies ei sanonut harmittelevansa. Sen verran pitää olla valmis oikeaksi kokemansa asian hyväksi sijoittamaan, hän hymähtää.
