Tai­val­kos­ken kir­kon­ky­län ala­kou­lun re­mont­ti on jo 2,5 kuu­kaut­ta myö­häs­sä – Kunnan tek­ni­nen joh­ta­ja: "Jos si­sä­il­ma­on­gel­ma jatkuu, työ on mennyt huk­kaan"

Kolumni

Pu­hu­taan rahasta – siitä pu­hu­mi­sen kult­tuu­ri on pik­ku­hil­jaa muut­tu­mas­sa va­paam­mak­si, mikä on oikea suunta

”Voidaanko leipoa itse kotona kahvilan sijaan, kun just nyt ei ole rahaa?” Opiskelijapiireissä lausahdus on tuttu, eikä se useinkaan herätä keskustelussa sen kummempia tunteita.

-
Kolumni

”Voidaanko leipoa itse kotona kahvilan sijaan, kun just nyt ei ole rahaa?”

Opiskelijapiireissä kyseinen lausahdus on tuttu, eikä se useinkaan herätä keskustelussa sen kummempia tunteita. Rahan ja rahankäytön ympärillä liikkuu kaikenlaisia tunteita ilosta ahdinkoon, ja oma varallisuus onkin yleensä hyvin henkilökohtainen puheenaihe. Rahasta puhumisen kulttuuri on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa vapaammaksi, mikä on oikea suunta.

Julkisuuden henkilöt avautuvat somessa niin vikkelää vauhtia yhä avoimemmin niin velkakierteistään, ulosotoistaan kuin myös rahankäyttöön liittyvistä onnistumisistaan, ettei samanlaista avoimuutta ole takuulla nähty aiemmin. Tunnettujen somevaikuttajien keskuudessa on jopa trendikästä summata julkisilla YouTube-videoilla yhteen omat vuositulot ja se, mistä ne koostuvat.

”Rahaa tulisi aina olla säästössä yllätysmenoihin, mutta pitäisi sitä uskaltaa myös käyttää tinkimättä hyvinvoinnista.”

Rahaan suhtautuminen muovautuu ympäröivän yhteiskunnan tilanteiden mukana, minkä vuoksi rahaan liittyvät opit ovat usein sukupolvikokemuksia. Me 2000-luvun tienoilla syntyneet emme ole kokeneet esimerkiksi lamaa ja sen synnyttämiä traumoja kuin epäsuorasti, joten on selvää, että suhtaudumme asiaan eri tavalla kuin sen kokeneet. Tietynlainen pohja rahaan suhtautumiseen opitaankin lapsuudenkodissa, ja opittu malli vaikuttaa säilyvän.

Lapsuudessaan rahanpuutteeseen tottunut kantaa usein niukkaa rahankäyttötyyliä mukanaan läpi elämän, vaikka oma elämäntilanne olisi jo täysin turvattu niin oman vauraustason kuin yhteiskunnan kehittymisenkin kautta. Tämän tästä iltapäivälehtien otsikoihin nouseekin uutisia ikääntyneistä, jotka ovat yllättäen jättäneet jälkeensä mittaviakin rahasummia, vaikka heillä ei ylläpitämänsä elintason mukaan vaikuttanut olevan juurikaan ylimääräistä varallisuutta.

Yleistetysti nuoren ja vanhemman sukupolven suurin ero rahaan suhtautumisessa tuntuu olevan se, paljonko kannattaisi säästää ja paljonko kuluttaa. Nuoremman sukupolven edustajana on välillä vaikea ymmärtää, miksei kovalla työllä ansaittua rahaa voisi käyttää välillä muuhunkin kuin välttämättömään, jos rahatilanne on vakaa ja käy vaikkapa ihan päivätöissä.

Omalla tienestillä hankittu hieronta tai hotelliloma piristää ja voi tuoda uudenlaista puhtia elämään ja ehkä myös lisätä työmotivaatiota. Toisaalta taas nuoret käyttävät sanontaa “raha on tarkoitettu käytettäväksi” ehkä vähän turhan usein mitätöimään ja oikeuttamaan suuria rahanmenoja.

Rahan rajattomuuteen tottumattomalle nuorelle voi olla haastavaa oppia hillitsemään rahanmenoa ja ymmärtämään, kuinka suuriksi lopulliset menot kasvavat, jos viisikymppiä hujahtaa sinne ja tänne joka viikko. Toisaalta Roope Ankan tyylinen sanonta “ei rahasta puute, vaan huoli siitä”, ei myöskään kuvaa ideaalia suhtautumistapaa, sillä elämässä pitäisi olla paljon muutakin sisältöä kuin jatkuva huoli rahasta, jos siihen ei ole syytä.

Olisikin hyvä löytää jokin välimuoto edellä mainittujen sanontojen edustamien asennoitumisten väliltä. Rahaa tulisi aina olla säästössä yllätysmenoihin, mutta pitäisi sitä uskaltaa myös käyttää tinkimättä hyvinvoinnista, kuten lääkärikäynneistä ja ruokaostoksista.

Aivan liian kauan rahasta puhumiseen on liitetty paljon häpeää, sillä yhteiskuntamme on korostanut ahkeruutta, työteliäisyyttä ja itse pärjäämistä, jolloin ongelmien myöntämisen on voitu pelätä johtavan sosiaaliseen ulkopuolisuuteen ja syrjintään. Nykyään on sosiaalisesti huomattavasti hyväksyttävämpää myöntää, jos itsellä on vaikeuksia omassa arjessa sekä pyytää ongelmiin apua, mikä on tärkeää ja oleellista meidän jokaisen tulevaisuudessa pärjäämisen kannalta.

Kirjoittaja on pudasjärveläinen suomen kielen opiskelija Oulussa.