Kolumni

Pudis on pop! – Sen todistavat myös lukuisien ystävieni kommentit

Päätöksestäni muuttaa Pudasjärvelle on reilu vuosi aikaa, enkä ole katunut. Olen löytänyt mukavan kodin, hyviä ystäviä ja mielenkiintoisen työn. Nautin maisemista ja luonnosta aina kun ehdin, mutta parasta antia on tavata paikallisia ihmisiä ja kuulla heidän tarinoitaan.

Pudasjärviset kyselevät usein, kuinka olen viihtynyt. Vastauksen kuullessaan heidän ilmeensä kuvastavat hämmästyksen sekaista ylpeyttä. Eivät asiat ehkä olekaan aivan niin huonosti kuin miltä joskus tuntuu! Minun näkökulmastani Pudis on pop, ja sitä todistavat myös lukuisien ystävieni kommentit heidän täällä käytyään.

Heidi kirjoittaa kesäisestä vierailustaan: ”Vietin viikon kuin toisessa maassa: outoja maisemia, outoja taloja, outoja ötököitä, outoja ihmisiä, outoja harrastuksia, outo kieli! Sympaattista ja mielenkiintoista! Pudis-stadi on sopivan snadi, tuntui siltä että oppi jo tuntemaan hoodeja ja tyyppejä. Aloin jo moikkailla tuttuja. Pudasjärveläisten kanssa on helppo kohdata, väki on kohteliasta, uteliasta ja kaikilla on tarinoita kerrottavana. Ja aikamoinen pöhinä kaikilla päällä, erityisosaamista löytyy. Ihmiset on innostuneita toimimaan ja talkoissa tavataan.” Tunnistatteko itsenne? Minä tunnistan.

Kaksi nuorta brittiystävääni olivat puolestaan vierailulla kauneimman ruskan aikaan, ja säät suosivat. Maisemat soilla, järvillä ja vaaroilla vetivät heidät ihastuksesta sanattomiksi, ja Kurenkosken karaoke-iltakin oli matkakokemusten autenttisimmasta päästä. Alexandran ja Emman sosiaalisen median kautta jakamat kokemukset saivat muutkin ulkomaanystäväni innostumaan mahdollisuudesta matkustaa Pudasjärvelle. Minun täytyi oikein muistuttaa, ettei täällä aina ole aurinkoinen ruskasää ja sulat maat. Heitä on silti tulossa jonoksi asti.

Kiitoskirjeensä brittivieraat innostuivat kirjoittamaan Googlen avulla suomeksi. Ylistävien kiitossanojen jälkeen he kirjoittavat: ”Toivomme, että olette kunnossa ja sopeutumassa kylmempiin temperaturauksiin – toivomme tulla takaisin pian.” Tyytyväisyys matkaan paistoi läpi, vaikkei Googlen käännöspalveluihin edelleenkään ole luottamista!

Pudasjärven oma poika Jukka Niemelä on yhdessä suomussalmelaisen Ville Kormilaisen kanssa kirjoittanut teoksen Vikisijän Virsikirja, joka on käytännönläheinen opas kenelle tahansa, joka haluaa saada enemmän aikaan. Jukka oli maanantaina kirjailijavierailulla Pudasjärven Kirjakaupalla, ja kysyin häneltä pudasjärveläisyyden ja vikisemisen suhteesta.

”Onko kukkaan koskaan kuullut sanontaa ´mitä se hyövää´?”, Jukka vastasi, ja paikallinen yleisö remahti hersyvään nauruun. Samaan hengenvetoon Jukka kuitenkin puhkesi kehuihin, todeten ihmisten täällä olevan aitoja, ahkeria ja peräänantamattomia – oikeita ja välittömiä ihmisiä.

Jukka oli ollut hiljattain Yhdysvalloissa seminaarissa, jossa oli puhuttu kovasti tämänhetkisestä autenttisuuden trendistä, pyrkimyksestä riisua höttöä ja löytää asioista ja ihmisistä todellista ja aitoa sisältöä. Tässä suhteessa Pudasjärvellä olisi paljon annettavaa.

Väestökato näyttää olevan vääjäämätön tosiasia, mutta yhteistoimin voimme yrittää kääntää sitäkin pienin askelin toiseen suuntaan. Etätyö mahdollistaa jo nyt ihmisten asettumisen suurten kaupunkien ulkopuolelle, ja meidän tulee mielestäni edelleen kehittää Pudasjärven palveluita ja kulttuuritarjontaa rikkaan luontokokemuksen rinnalle.

Täällä on jo valtava määrä positiivista energiaa, joka ilmenee muun muassa Päivi Pohjanveden joululahjakeräyksenä tai innostuksena Popeda Pudiksella -projektiin, vain pari esimerkkiä mainitakseni. Meidän täytyy oppia käyttämään tuo energia paremmin hyväksemme.

Tuulentuomien ja ulkopaikkakuntalaisten mielestä Pudis on ehkä enemmän pop kuin täällä pitkään asuneet itse kokevat. Yksi asia on kuitenkin varmaa: asiat eivät muutu ellei niitä lähdetä muuttamaan. Se mikä ei ainakaan hyövää on pirtin nurkassa urputtaminen.

Tuija Wallgren

Täällä on jo valtava määrä positiivista energiaa.