Tulevaisuuden Pudasjärvi -osallistuva budjetointi työllistämisen tukena -seminaarissa kaivetaan esiin Pudasjärven piilotyöpaikkoja.
Pudasjärven kaupungin virkamiehet, päättäjät, yhdistykset, järjestöt ja muut asiasta kiinnostuneet miettivät yhdessä, mistä työpaikkoja löytyy.
Tehtävänä on löytää työtä, jota tehdään usein harmaan talouden piirissä pimeästi.
– Talkootyökin voi viedä työpaikan. Talkoilla ei jaksa loputtomiin, Seija Korhonen, Maaseutupolitiikan neuvoston kansalaistoiminnan asiantuntija toteaa.
Yhdessä syntyy myös pohdintoja siitä, mitkä ovat tarpeet. Mihin Pudasjärvellä tarvittaisiin työntekijöitä?
– Molempien ryhmätöiden tulokset ovat linjassa keskenään. Tarpeet ja työpaikat kohtaavat, ihastelee Tiina Taurianen Laavu-hankkeen projektipäällikkö pohdintojen tuloksia.
Laavu-hankkeesta saadut hyvät kokemukset ovat osaltaan kannustaneet laajentamaan osallistuvan budjetoinnin käyttöä Pudasjärvellä.
Pudasjärven kaupungin tavoitteena on sisällyttää osallistuva budjetointi pysyvästi osaksi kaupungin toimintaa. Nyt Pudasjärvellä kehitetään osallistuvaa budjetointia hyödyntäviä toimenpiteitä työllistämisessä. Toimenpiteet sisällytetään vuoden 2017 talousarviovalmisteluun ja kaupungin toimintaan vuoden 2017 aikana.
– Laavu-hanke on parhaiten työllistävä hanke Pohjois-Pohjanmaalla. Hanke on mahdollistanut monipuolisia työllistämiskokeiluja Pudasjärvellä, joista tuloksekkain on ollut osallistuva budjetointi yhdistyksissä vuosina 2015-2016. Nämä kokeilut ovat sisältäneet muun muassa ryhmätyöllistämisen Livon, Korpisen ja Jongun kyläyhdistyksissä, Tauriainen sanoo.
Seija Korhonen kertoo esimerkin osallistuvasta budjetoinnista Kainuussa:
– Kyläyhdistys sai urheilukentän hoitosopimuksen. Vuositasolla urheilukentän huolto oli maksanut kunnalle siihen asti 20 000 euroa. Kyläyhdistyksen saatua sopimuksen, kustannukset tippuivat 15 000:een ja kyläyhdistys sai palkata osa-aikaisen työntekijän.
Osallistuva budjetointi haastaa katsomaan, mitä voitaisiin tehdä toisin, uudella tavalla.
Hyviä tuloksia voidaan saavuttaa monella alalla. Vaikkapa ohjaamalla varoja varhaisen vaiheen perhepalveluihin tai vaikka ennaltaehkäiseviin mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Näin ehkäistään pitkässä juoksussa sitä laskua, joka tulee muun muassa kalliista huostaanotoista.
Tulos: ihmisten hyvinvointi paranee ja varoja säästyy kalliista toimenpiteistä parempaan käyttöön.
Vanhusten ulkoiluttaminen ja avustaminen on yksi asioista, jotka nousevat ryhmäpohdinnoissa esille.
– Avustavissa töissä on työvoiman puute, erikoisesti palkkatuetun työvoiman osalta. Sopivia henkilöitä työtehtäviin ei löydy. Vanhusten apupalveluissa ei myöskään ole ostovoimaa, Tauriainen esittelee.
Tarpeita olisi myös tietotekniikan opettamisessa senioriväestölle, sekä suoralle avulle älypuhelinten ja tietokoneiden kanssa.
– Auttaminen voisi tapahtua myös kotona. Henkilökohtaisille avustajillekin olisi tarvetta. Samoin saattaja-palvelulle, jossa vanhusten mukana kuljettaisiin esimerkiksi terveyskeskuskäynneillä.
– Ryhmätyössä huomaamme, että kotiavulle on laaja tarve, sillä kotiapua tarvitsisivat iäkkäiden lisäksi myös lapsiperheet, Tauriainen hoksauttaa.
Ryhmissä tulee puhetta myös maatalousyrityksiin työntekijöiden saamisesta.
– Alaa ei arvosteta ja työhön ei löydy oikeita henkilöitä. Maahanmuuttajille voitaisiin räätälöidä koulutusta maatalouden ammatteihin, Tauriainen kokoaa pohdinnat.