Kesäkuvakisa: Osal­lis­tu Ii­jo­ki­seu­dun ke­sä­ku­va­ki­saan ja voita hienoja pal­kin­to­ja – Katso jat­ku­vas­ti täy­den­ty­vä ku­va­gal­le­ria

Pai­me­net viih­ty­vät Ry­ti­vaa­ras­sa – lam­mas­kat­ras ym­pä­ris­tön­hoi­to­töis­sä ruo­ka­pal­kal­la

Viivi Lautiaiselle lampaat olivat viikossa parasta, niitä ruokkiessa hupia riitti. Lampaat tekevät Rytivaarassa maisemanhoitotyötä. Tavoite on, että pihapiirin vanha kasvillisuus elpyisi ilman niittoa, jolla aiemmin on perinneympäristöä pyritty elvyttämään.
Viivi Lautiaiselle lampaat olivat viikossa parasta, niitä ruokkiessa hupia riitti.
Viivi Lautiaiselle lampaat olivat viikossa parasta, niitä ruokkiessa hupia riitti.
Kuva: Toivo Kiminki

Syötteen kansallispuistoon, Rytivaaran laella oli halukkaita parisensataa. Suunnitellun kymmenen viikon sijaan paimenia tarvitaan tänä kesänä vain kahdeksalle, kaksi ensimmäistä paimenvuoroa olisi mennyt Rytivaarassa lampaitta.

Ruuhensuolainen lampuri Teppo Granlund vei uuhen ja viisi karitsaa, kun lumi oli sulanut. Ensimmäiset paimenet aloittivat toimensa juhannuksen alusviikolla.

Valkeakoskelainen Petra Viitanen päätti keväällä, kun haku paimenviikoille avautui, pelata varman päälle. Hän haki kaikkiin kohteisiin ja kaikille viikoille.

Pettymys oli kova, kun tuli tieto, että onni ei ollut suosinut. Kuukausi pettymyksen jälkeen tuli kuitenkin tieto Rytivaarassa peruutetusta vuorosta.

– Siihen iskettiin kiinni heti. Ei kyllä ollut tietoa lomista eikä siitä, missä sellainen Rytivaara on. Mutta kun vuotta aiemmin oli paimenviikoista lukenut, kiinnostus oli kova.

Kun sitten luvattu paimenviikko heinäkuun puolimaissa koitti, lähtivät Viitasen mukaan Anne Lemola ja Viivi Lautiainen. Auto jätettiin Ukonvaaran ja muutaman kilometrin kävelyn jälkeen päästiin tutustumaan seuraavan viikon työympäristöön.

Kolmikon aikuisille naisille ympäristö oli ennakko-odotuksissa tärkeintä, eikä tulo Rytivaaran siinä suhteessa pettymystä tuonut. Rauhaa näytti riittävän, se varmistui kun selvisi, että lähimpään asutukseen on useita kilometrejä matkaa.

Viivi Lehikoinenkaan ei pettynyt. Lampaat olivat hänestä aivan ihania ja niin kesyjä, että suostuivat syömään tarjottua ruohoa kädestä.

Valkeakosken naisten mielestä heille tarjoutunut tilaisuus viettää viikko erämaassa on niin ainutlaatuinen, että siitä maksettu hinta ei tunnu kalliilta.

– Ajatuksenahan tämä voi joistain tuntua hassulta, mutta meistä pitää kaikkea kokeilla.

Kummempaa ohjelmaa ei viikon varalle oltu suunniteltu. Saunomista ainakin, jos lämmittäminen onnistuu, Anne Lemola naurahti.

Lampaista huolehtiminen ei työstä käy, riittää että vettä on ja aita pysyy kunnossa. Jokunen patikkareissu lähiseudun poluilla voisi olla mukavaa, ja kyläkaupassa Syötteellä pitää ilman muuta käydä.

Myös Ranuan eläinpuistossa kolmikko aikoi pistäytyä, kun näinkin lähellä sitä ollaan. Samalla tulee pohjoinen tutummaksi, naisten aiemmat kokemukset kun rajoittuivat Oulun ja Rovaniemen käynteihin.

Perinnepäivän osuminen heti paimenviikon alkuun oli naisille iloinen yllätys. Juttuseuraa riitti, ja paikallista väkeä kuunnellessa tuli aivan uutta näkökulmaa maisemiin ja olosuhteisiin

Luontokeskuksen asiakasneuvoja Tuija Tolonen -Keränen kertoi kesän lammaspaimenilta tulleen hyvää palautetta. Kaikki ovat viihtyneet, eikä ajankulussa kuulu olleen ongelmia lapsiväelläkään, hän naurahti.