Ainakin yksi asia selviää tutkiessa tilastoja pudasjärveläisten tienesteistä, veroista ja muusta vastaavasta: valtakunnan tasolla olemme sieltä vähätuloisimmasta päästä.
Sama pätee niin palkkaa saaviin kuin eläkeläisiin. Ansiosidonnaiset työttömyyskorvauksetkin ovat täällä pienempiä kuin paremmin toimeentulevilla alueilla, aiemmista tuloista kun määräytyvät.
Peruspäiväraha sentään on jokseenkin sama kautta maan, samoin lapsilisät.
Pienistä tuloista johtuu myös pieni verokertymä, joka näkyy kunnalle tulevista kunnallisveroista. Todellinen kunnallisveroprosenttihan ei pienituloisilla suinkaan ole tuo reilu 20. Erilaiset vähennykset laskevat sitä.
Valtiolle menevää tuloveroa maksaa selvä vähemmistö pudasjärveläisistä tulonsaajista. Siihen onnellisten veronmaksajien ryhmään päästäkseen pitää täällä ansaita vuodessa jotain parinkymmenen tuhannen euron palkka- tai eläketulot.
Onnellisiksi tuloveron maksajat voi ihan vakavissaan luokitella, onhan siihen edellytyksenä joko vakituinen, kohtuullisen hyväpalkkainen työ, pitkältä työuralta kertynyt eläke tai hyvät tienestit tuova pätkätyö.
Jokainen tuloveron maksaja kartuttaa siinä ohessa myös kotikuntansa kassaa. Sinne taas ei heltiä euroja kuin välillisesti pääomatuloista. Esimerkiksi puukaupan tuloista metsäinen pitäjä saa vain rippeitä puut korjaavan yrittäjän ja hänen palkkalaistensa tulojen kautta.
Mutta meistä melkein jokainen voi sentään kokea veronmaksun riemua ostoksia tehdessään. Erilaiset arvonlisä-, valmiste- ja muut vastaavat verot kilahtavat sellaisinaan sinne samaan valtion kassaan, minne hyvätuloiset maksavat erikokoisen, verotuksen progressiosta riippuvan osan ansiotuloistaan.
Ja tuossa kulutuksen verotuksessa kaikki ovat samanarvoisia. Niin pudasjärveläinen alle 850 euroa kuukaudessa eläkettä saava kuin vuorineuvos från Grankulla muutaman kymppitonnin kuukausipalkkaa muiden kannustinkorvausten tai bonusten lisäksi nauttiva, osallistuu ruokaostoksistaan samalla osuudella.
Jos jotain hyvää tuossa kulutuksen tasaverossa on, niin se, että jonkin verran sen suuruuteen voi itse vaikuttaa. Juuri tähän aikaan niitä riemumielin tasaveroa maksavia kansalaisia asioi kaupassa, jota entiaikaan pitkäripaiseksi puhuteltiin. Enää ei tarvitse senkään kautta vero-osuuttaan maksavan edes ripaan tarttua.
Onneksemme valtakunnan päättäjät ovat aikoinaan luoneet järjestelmän, jolla erilaisista lähtökohdista asukkaittensa hyvinvoinnin hyväksi ponnistelevien kuntien mahdollisuuksia tasoitetaan.
Voidaan tuota tasausta valtionosuuksiksikin kutsua. Ilman niitä pudasjärveläisten tulonsaajien ansioista, reilut 140 miljoonaa euroa vuodessa, menisi liki puolet kunnan vuotuisten menojen kattamiseen.
Kun reilusti yli puolet Pudasjärven menoista katetaan valtionosuuksilla, jää suurimmalle osalle meistä vielä jonkinmoinen harkinnanvara siihen, mitä kautta niitä välillisiä veroja kartuttaa.
Toivo Kiminki