Suomalainen aluepolitiikka on ollut tuuliajolla ainakin tämän vuosikymmenen ajan. Alueellisen kehittämisen siirto Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alalle on tuhonnut laaja-alaisuuden eikä tiukempi elinkeinolähtöisyys ole uusia ajatuksia tuonut.
Myönnän luottaneeni liikaa elinkeinolähtöisyyden ratkaisuun ALKU-uudistuksessa 2010. Vanhojen osaajien väistyttyä ei uusia linjanvetäjiä ole ministeriöön ilmaantunut.
OECD:n suosituksetkaan eivät ole pystyneet luomaan kansallista linjaa. EU:n komissio virittelee tahollaan alueiden älykkään erikoistumisen keskinäistä verkottumista. Olemme tässä harjoituksessa mukana Pohjois- ja Itä-Suomen maakuntina vailla ministeriön tukea.
Eipä ihme, että julkista keskustelua vetää pormestari Vapaavuori metropolikeskeisyydellään ja tutkija Timo Aro väestön muuttoennusteillaan. Tilaa kokonaisuudelle ja sen hallinnalle ei tunnu jäävän. Oulukin halajaa mukaan kuutoskaupunkien kaupunkipolitiikan kuoroon. Ulkonakaan ei kuulemma uskalla olla.
Kaupungistuminen nähdään meillä ratkaisuna talouden kasvuun. Talouden kasvu on nyt lähtenyt liikkeelle aivan muualta kuin suurkaupungeista. Perinteinen vienninveto on vetänyt Suomen ylös ahdingosta.
Emme edes huomanneet, että muu Eurooppa nousi finanssikriisistä jo vuosia sitten. Puhuimme vain Kreikan lainoista ja maahanmuutosta, nautimme velkavetoisesta elintasosta sekä ”Sari Sairaanhoitajan” nostamasta palkkatasosta. Kiky-leikkaukset palauttivat kilpailukykyä juuri oikeaan aikaan eli viime hetkellä. Kipeää se teki meille kaikille.
Maan sisäinen muuttoliike on mullistanut työ- ja asuntomarkkinat eriskummallisella tavalla. Pula osaavasta työvoimasta on polttavin kasvukeskusten ulkopuolella. Työttömyyden kova ydin on siirtynyt suuriin kaupunkeihin ja muuttoliike sinne vain jatkuu. Eurooppalainen kaupunkipolitiikka pureutuu näihin ongelmiin eikä talouskasvuun.
Asuntojen hintakehitys eriytyy voimakkaasti väestökehityksen mukana. Pankkien riskiarviot ovat tämän ilmiön jo huomanneet ja se sinällään vain vauhdittaa kehitystä.
Parasta, mitä viime aikoina on kuultu, liittyy asuntokaupan myyntiaikavertailuihin. Kuva ei tue virallista totuutta. Pudasjärvellä asunnosta pääsee eroon yhtä nopeasti kuin pääkaupungin kuumimmilla alueilla. Tämä, jos mikä, luo turvallisuutta paikkakunnalle.
Hintataso on taas ostajan kannalta edullinen eikä mitään hintaromahdusta ole viimeaikoihin liittynyt myyjänkään tappioksi toisin kuin esimerkiksi keskisen Savon Pieksämäellä. Tästä on kiitäminen Lehdon Anttia ja Majavan Pekkaa sekä heitä kirittäneitä muita kiinteistönvälittäjiä.
Entisenä kiinteistönvälitysyhtiön toimitusjohtajana olen myös asunut paikkakunnalla, jossa myytävät omakotitalot olivat tiedossa vain Osuuspankin tiskinalla. Se ei hyvältä tuntunut eikä palvellut kenenkään intressiä. Markkinan toimivuus edellyttää avointa julkisuutta ja paikallisten rahoittajien uskoa elämän jatkumiseen kotikonnuilla.
Suomalainen ja pudasjärveläinen elämäntapa on luotu edellisten sukupolvien kovalla työllä. Parasta kunnioitusta tälle työlle on elämän jatkuvuuden turvaaminen paikkakunnalla. Jatkuvuus turvataan elämällä ajassa ja olemalla houkutteleva sekä kilpailukykyinen työikäiselle väelle. Omintakeinen menestys on parasta turvaa ja arvostusta tehdylle työlle.