Ensimmäinen kohtaaminen. Kuuntelen ihmistä, joka kertoo pitkään jatkuneesta sairaudesta. Sairauteen ei ole saatavilla kaiken korjaavaa parannuskeinoa. Tai voisi olla, mutta leikkausriskit ovat suuret ja leikkauksen hintalappu on sen verran suuri, että siihen ei löydy keneltäkään rahoja. Lääkkeet vähentävät kipuja, mutta sairaus muistuttaa itsestään kaiken aikaa. Sivuamme keskustelussa yksinäisyyttä ja arkielon yksitoikkoisuutta.
Toinen kohtaaminen. Tällä ihmisellä on takana pitkä elämän jakso arjen rikkonaisuutta ja jatkuvaa sosiaalista epävarmuutta. Jo nuorena on täytynyt lähteä maailmalle. Enemmän pakon sanelemana kuin omasta tahdosta. Koulut ovat jääneet kesken ja jotain hanttihommia on tullut tehtyä. Päihteiden parista on löytynyt kaveriseuraa ja lievennystä yksinäisyyteen ja rikkinäisyyteen.
Tällä hetkellä terveyden tila on heikko, minkä vuoksi ei ole mitään mahdollisuutta työn tekoon. Sivuamme keskustelussa yksinäisyyttä ja arkielon yksitoikkoisuutta.
Kolmas kohtaaminen. Ikäihminen on asunut jo pitkään yksin puolison menehdyttyä vakavaan pitkäaikaissairauteen. Loppuvuodet menivät omaishoitajana jaksamisen äärirajoilla. Rahallisesti hän pärjää kiikun kaakun, mutta iän tuomat vaivat ja kivut vievät voimia.
Aikaisemmin arkea piristäneet kävelylenkit ovat jääneet. Sivuamme keskustelussa yksinäisyyttä ja arkielon yksitoikkoisuutta.
Diakoniatyössä tapaa ihmisiä, jotka kokevat olevansa ohikatsottuja. Yksinäisyys ja elämän repaleisuus ovat olleet arkipäivää vuosia tai vuosikymmeniä. Ihmisten olemuksestakin huomaa, että elämä ei ole silitellyt poskea silkkihansikkain. He kokevat, että ihmiset välttelevät heidän kohtaamista ja katsomista silmiin.
Heidät mieluummin ohitetaan nopeasti ja kohtaamatta. Heillä on tunne, että olen ohikatsottu omassa yhteisössäni. Olen rasite erilaisille viranomaistahoille, kun yhä enenevä yhteiskunnallinen taloudellinen niukkuus lisääntyy. On vain jonoja, odotusta ja epätietoisuutta. Jatkuvaa niukkuuden äärellä elämistä, lähes sietämätöntä kituuttamista.
Kunpa meillä olisi jokin taikasauva, jolla voitaisiin poistaa kivut ja sairaudet. Kunpa meillä olisi valtava ja rahaa ylenpalttisesti pulppuava rahasäiliö, josta voisi mahdollistaa ihmisille säädyllisen elämän. Meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus antaa hieman aikaa, läsnäoloa, kuuntelua ja myötäelämistä. Toisen ihmisen kohtaamisella on merkitys. Toinen kokee tulevansa näkyväksi, huomatuksi ja olevansa arvokas sellaisena kuin on.
Tuodaan valoa ohikatsotuille kohtaamalla, katsomalla silmiin, juttelemalla ja kuuntelemalla. Jokainen ihminen on kohtaamisen ja lähimmäisenrakkauden arvoinen. Pienellä hetkellä voi olla suuri merkitys.