Pudasjärven Korpijokivarren mökkitontilla viime aikoina asustellut Heli Lehto on säästellyt viime kesän vaellusmatkan tuliaisia huolella. Chilestä hankittu kuohuviini saa odotella suljettuna vielä jonkin aikaa.
Pullon avaaminen kuitenkin lähestyy hyvää vauhtia. Se poksautetaan auki, kunhan Lehdon, hänen äitinsä Marja-Liisa Lehdon ja sisarensa Hannele Isohannin työmaa valmistuu.
Kauaa siihen ei enää mene, naiset tietävät. Pientä epäilystä he ovat tosin olleet huomaavinaan, kun heidän urakastaan on puhetta tullut. Osa miesväestä on epäillyt, että näinköhän tuo naisilta mökin rakentaminen onnistuu.
Sen verran pitkällä työmaa on, että kuohuviinipullo taidetaan päästä avaamaan vielä tämän syksyn aikana, Heli Lehto arvelee. Muutama huone reilun 60 neliön kaksikerroksisessa hirsimökissä on jo sisustettu.
– Töitä on tehty säiden mukaan. Kattohuovan asennus on viivästynyt, sateella ei sinne mennä, eikä työ oikein onnistu kuumassa auringonpaisteessakaan.
Mökin valmistumista aikovat naiset juhlia rauhallisesti pienellä porukalla.
Marja-Liisa Lehto, jonka perintötontille Korpijokivarteen mökki nousee, aikoo ensi kesänä järjestää kiitoskahvittelut serkuille ja muille, jotka ovat heille urakkaan apua tarjonneet urakassa avustaneet.
– Kyllä silloin pitää miehiäkin kutsua, näkeväthän epäilijätkin että valmista on saatu aikaan, naiset nauravat.
Kun poikkeuslupa rakentaa pienten lisäkuvioiden jälkeen muutama vuosi sitten Kieloluhdan tontille saatiin, oli selvää, että hirsimökki sinne rakennetaan. Muutamia tarjouksia kyseltiin, lopulta päädyttiin Kontiotuotteen tekoa olevaan Kimaran malliin.
– Kimaran edustaja suhtautui meidän suunnitelmaan hienosti. Hyvässä yhteistyössä ideoimme tarpeisiimme sopivat muutokset hirsikehikkoon, eikä hän epäillytkään etteikö meiltä työkin sujuisi.
Hirsikehikon nosto toki kuului kauppaan, mutta sen jälkeen on töitä tehty enimmäkseen naisvoimin. Perustustyöt, takan ja piipun asennus sekä lämpöeristeen puhallus olivat myös ulkopuolisten töitä.
Hirsirakentamisesta naisilla tosin kertyi kokemusta pari vuotta muutama vuosi sitten ihan itse nostetun saunatuvan pystytyksessä.
Mökkiporukan, se tulee rakentajien lähipiirin käyttöön, tärkeänä lähtökohtana on ollut ekologisuus. Siksi rakenteisiin ei laiteta muovia, lämpöeriste on ekovillaa ja vessasta tehdään kompostoiva.
Ensimmäisen työmaan aikainen ulkovessakäynti ehti säpsäyttää Heli Lehtoa. Talvisena aamuyönä hän hipsi asuntovaunusta sinne ja huomasi ison eläimen luimistelevan rantatörmällä.
– Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että susihan se taisi olla.
Kun Kieloluhdassa aiotaan tyytyä kantoveteen, ei jätevesijärjestelmään ole paljoa tarvinnut sijoittaa. Jokivesi käy hyvin, toki juomavesi pitää tuoda muualta.
Sähköverkkoon ei liitytä, lähiaikoina on suunnitelma hankkia mökille riittävä määrä aurinkopaneeleita virtaa valaistukseen ja muihin välttämättömyyksiin tuottamaan.
Rakennusaikana sähköä on puhkunut kaksi vanhaa aggregaattia. Niiden ja työkalujen kunnostuksen naiset sanovat olleen vaativinta itselleen. Onneksi apua on tarvittaessa löytynyt, he kiittelevät lähipiiriään.
Lähtökohtana työmaalla oli, että rakentamista varten hankitaan kunnon työkalut. Osa saatiin lainaan Helin ja Hannelen veljiltä. Niinpä kaasukäyttöinen naulain, linjalaser ja akkukäyttöiset työkalut ovat olleet kovassa käytössä, samoin sähkösirkkeli.
Heli Lehto kertoo vastanneensa enimmäkseen työnsuunnittelusta. Hänen taustansa, sisustuspuusepän opinnot ennen insinööriopintoja ja töitä risteilijärakentamisen parissa, näkyy tarkkuutena, toiset ovat huomanneet.
Marja-Liisa Lehto on ollut maatilayrittäjänä Rantsilassa, Hannele Isohanni on sellainen Kannuksessa. Tilan töissä saatu oppi on heistä ollut hyvästä rakennustyössäkin.
Eläkkeelle jäänyt Marja-Liisa uskoo viihtyvänsä kotitilansa vanhalle niittypalstalle nousevassa pihapiirissä talvellakin. Siksi rakennus on tehty järeästä hirrestä.
– Ja polttopuuta löytyy oman tontin lisäksi naapurilta, joka lupasi rantaansa siistiä maisemointimielessä.
Huolellisuus ja harkinta ovat olleet Kieloluhdalla lähtökohtana. Tapaturmia ei ole sattunut, ja hyvin mietityillä työvaiheilla on jo tehdyn purkamiselta vältytty, naiset koputtavat maalaamatonta puuta, jota tarkasti etsien vielä työmaaltaan löytävät.
Useita kertoja vuodessa uskoo myös Hannele Isohanni mökille pääsevänsä. Luontoharrastukset näyttävät kiinnostavan myös perheen kolmea lasta, hän iloitsee.
Heli Lehto on muuttamassa pääkaupunkiseudulta lähemmäs mökkimaisemiaan ja uskoo, kuten toisetkin, löytävänsä hyvän tukikohdan luontoharrastuksilleen.
Rakentamiseen myös osallistunut Marja-Liisan Kajaanissa asuva pikkusisko Seija Herukka on lupautunut toimimaan tulevaisuudessa tarvittaessa talkkarina.
Ainakin kalastus ja melonta ovat naisten suunnitelmissa. Kumpaankin on hyvät mahdollisuudet mökin vieressä virtaavan Korpijoen liplatuksessa. Kun lähellä on vielä moottorikelkkaura, lähipiirin miesväkikin viihtyy paikalla, uskoo itsekin kelkkailua harrastanut Heli Lehto.
Eli eiköhän täältä löydy mieluisaa tekemistä ja olemista jatkossakin läpi vuoden niin meille kuin lähipiirillekin, uskovat rakentajat.