Museo jut­tu­sar­ja: Museon pe­rus­ta­mis­haa­veis­ta eteen­päin

Eino Jokinen, Hilma Räisänen ja Reino Räisänen museon avajaisjuhlassa kesäkuussa 1960. Kotiseutuneuvos Eino Jokinen oli Pudasjärven kotiseutumuseohankkeessa heti alusta lähtien aktiivisesti mukana, niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin.”  Pudasjärven tuulimyllyjen säilymisestä oltiin huolissaan 1950-luvulla, mutta onneksi museoalueelle saatiin häviävää rakennuskantaa vielä pelastettua. Tämä kotiseutumuseon tuulimylly on Hiltulan talosta Pudasjärven rannalta.”
Eino Jokinen, Hilma Räisänen ja Reino Räisänen museon avajaisjuhlassa kesäkuussa 1960. Kotiseutuneuvos Eino Jokinen oli Pudasjärven kotiseutumuseohankkeessa heti alusta lähtien aktiivisesti mukana, niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin.”
Eino Jokinen, Hilma Räisänen ja Reino Räisänen museon avajaisjuhlassa kesäkuussa 1960. Kotiseutuneuvos Eino Jokinen oli Pudasjärven kotiseutumuseohankkeessa heti alusta lähtien aktiivisesti mukana, niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin.”
Kuva: Museokuva

Pudasjärven kunnanvaltuusto teki toukokuussa 1953 päätöksen, jolla se täydensi Pudasjärven historiatoimikunnan tehtäviä koskemaan kotiseututyön johtoa ja valvontaa. Historiatoimikunta käsitteli kokouksessaan tämän jälkeen kotiseututoimikunnan tehtäviä. Kokouksessa oli läsnä puheenjohtaja Kalle Timonen, sihteeri Reino Räisänen ja jäsenet; opettaja Katri Ilkka, kirkkoherra Paul R. Honkasalo, piiripäällikkö Aulis Virkkula ja maanviljelijä Kalle Pietarila. Kokoukseen oli tuonut tervehdyksensä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton puheenjohtaja Reino Jakkula, joka kehotti elvyttämään kotiseutuharrastusta ja järjestämään kotiseutujuhlan. Paikalla oli myös maanmittausinsinööri Eino Jokinen.

Historiatoimikunta päättikin yksimielisesti ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kotiseutumuseo saataisiin Pudasjärvelle. Museo haluttiin kehittää tyyppimuseoksi, joka keskittyisi keräämään muun muassa vanhoja heinänkorjuuvälineitä ja kotiseututietoa. Samalla päätettiin kerätä museoesineitä laajemminkin, eli kaikkia vanhoja esineitä. Toimikunnan jäsen, Paul R. Honkasalo oli huolissaan pitäjän tuulimyllyistä, joita olisi kiireesti pelastettava tai ainakin valokuvattava. Samoin hän ehdotti, että museolle olisi saatava kirkkoaittoja, eränkäyntivarusteita ja talonpoikaisesineistöä.

Kokouksessa keskusteltiin myös siitä, mikä olisi sopiva museorakennus. Esineitä alettaisiin kuitenkin jo kerätä, ennen kuin paikka museolle olisi olemassa. Pudasjärven kirkkohallintokunnalle päätettiin lähettää kysely koskien Liepeen pappilan aitan vuokraamista museoesineiden tilapäiseen säilyttämiseen. Useat kotiseutuyhdistykset joutuivatkin käyttämään väliaikaisia tiloja esineiden säilyttämiseen. Väliaikaisena museona toimi esimerkiksi kellotapuli tai jopa kirkon ullakko.

Maamies- ja nuorisoseuroille lähetettiin kirje, jossa pyydettiin nimeämään jokaiselle kylälle keräilyasiamiehet. Pöytäkirjassa todettiinkin, että kotiseututyö oli osa nuorisoseurojen ohjelmaa, joten niiden puoleen päätettiin kääntyä heti alussa. Nuorisoseurojen apua haluttiin juuri museoesineiden keräämisessä eri kyliltä. Kotiseututyö oli tullut yhdeksi nuorisoseurojen toimintamuodoksi jo 1900-luvun alussa. Suomenkielisissä nuorisoseuroissa toiminta liittyi muutoinkin kansallistunnon syventämiseen ja yhteiskunnallisten tavoitteiden esittämiseen. Nuorisoseurojen kotiseututoiminta keskittyi lähinnä kulttuurihistorialliseen aineistoon ja pyrkimykseen korostaa kansallista kulttuuripohjaa, haluttiin esimerkiksi elvyttää vanhoja käsityömenetelmiä.

Kunnanvaltuustolle esitettiinkin, että insinööri Eino Jokisen kanssa alettaisiin neuvotella kotiseutuaiheisen rainan tekemisestä, jota käytettäisiin kansakoulujen kotiseutuopetuksessa ja kotiseutujuhlassa. Kouluissa olikin tuolloin kotiseutuopetusta, johon Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunta keskittyi. Valiokunnan periaatteena oli, että kansakouluissa harjoitettu kotiseutututkimus palvelisi opetuksen tavoitteita ja rohkaisisi paikallista väestöä muun muassa museoiden perustamiseen. He loivat uskoa siihen, että paikallisella väestöllä ja harrastelijoilla oli merkitystä kotiseutututkimuksessa. Kotiseutumuseoihin kerättiin esineistöä oman alueen asukkaille ja vahvistettiin näin paikallista omanarvontunnetta ja yhteyttä menneisyyteen. Suunnitelma Eino Jokisen tekemästä kotiseuturainasta ei ilmeisesti toteutunut. Rainaa ei ole löytynyt eikä mitään asiakirjoja asiasta.

Pauliina Majava