Maakuntauudistus on vertaansa vailla oleva uudistus Suomessa.
Kolmannes julkisen talouden varoista ja kuluista löytää uuden käyttäjän, maakunnan. Yli 200 000 julkisia palveluita tuottavaa ammattilaista siirtyy uuden työnantajan palvelukseen vanhoina työntekijöinä.
Kaksi kolmasosaa – 2/3 – kuntaverostasi siirtyy valtiolle. Lähes 400 kunnallista organisaatiota, kuntayhtymää ja valtion aluehallinnon toimijaa lakkautuu, ja tehtävät ottaa vastaan 18 maakuntaa.
Asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa ja valita lisääntyy. Vaaleissa tammikuussa 2018 valitaan maakuntien valtuustot järjestämään meille palvelut ja vuoden 2019 alusta voimme valita terveys- ja sosiaalikeskuksen tai hammashoitolan vapaasti maakunnan piikkiin.
Lähes puolen vuoden kokemus tämän uudistuksen lainvalmistelun seuraamisesta ja alueellisen valmistelun tukemisesta on ollut kasvattava kokemus.
Viikot Mariankadulla Helsingissä tai maakuntamatkalla pitkin Suomea ja viikonloput Pudasjärven Syötteellä ovat rytmittäneet arkea ja pyhää.
Olen tavannut useita tuhansia kunnallisia luottamushenkilöitä ja virkamiehiä niin kuntien kuin valtion puolelta. Uudistus kiinnostaa, mutta vähemmän vihastuttaa.
Yksityiskohdista ollaan välillä eri mieltä, vaikka uudistuksen tarpeesta ollaankin yksimielisiä. Uteliaisuus ja kiinnostus maakunta-toimijaa kohtaan on kaikille yhteistä.
Välillä uskoa on koetellut ministerien loputtomat ilta- ja yökokoontumiset yhteisen näkemyksen hiomisessa. Välillä poliittisen taiteen luomien koukeroiden pukeminen lainmuotoon ja yhteensovittaminen muihin on aiheuttanut paineen purkauksia viereisissä työhuoneissa.
Sote- ja maakuntauudistus ei ole pelkästään säästöhanke. Siihen sisältyy odotuksia toteuttaa ne monet uudistukset, jotka menneenä vuosikymmenenä ovat jääneet odottamaan rohkeutta.
Palveluiden siirtäminen verkkoihin ja digitalisointi on muutakin kuin käsiin vanhentuvien potilastietojärjestelmien uudistamista. Maakunnan järjestämistehtävän ja palveluiden tuotannon eriyttäminen on julkisen palveluiden tuottajien monipuolistamista eikä vain pakkoyhtiöittämistä.
Säästäminen on kulukehityksen hillintää samaan aikaan, kun palveluiden tarve kiistatta kasvaa ja yhdenvertaisuus palveluiden saatavuuteen joutuu tiukemman valvonnan alle. Laajempi osaaminen ja suuremmat puitteet mahdollistavat fiksumman tavan ratkaista mitattavaan tarpeeseen perustuvaa palvelua ja sen vaikuttavuutta.
Syntyy tilaa innovoida ja välineitä tiukempaan ohjaukseen tasavertaisuuden toteutumiseksi.
Minulle on langennut tehtävä olla uudistuksen sanansaattajana, sananselittäjänä. Lakiesityksen sorvaus sopivaksi ennennäkemättömällä avoimuudella on muuttanut lukuisia yksityiskohtia.
Seuraavaksi Pudasjärvenkin kaupungilta odotetaan näkemyksiä valinnanvapaudesta, sitä seuraa mm. työllisyysasioiden hoidon mullistava kasvupalvelulaki ja vielä loppukeväästä maakunnan muita tehtäviä koskeva noin 2000 sivun lakipaketti.
Toivon lukuintoa, laajaa ymmärrystä sekä teräviä ajatuksia lausuntojenne pohjaksi. Kaikkien näiden esitysten on tarkoitus edetä eduskunnan ratkaistavaksi ja vielä niin, että maakuntalaki mahdollistaisi maakuntien synnyn jo lomakauden alussa eli 1.7.2017.
Toki toiminnallisten muutosten huippuhetki on vuoden 2019 alussa. Sitä ennen meidän jokaisen tulisi opiskella yhteiskuntaoppimme uudelleen ja sijoittaa uudet maakunnat mielikuvaamme toimivasta ja uudistuvasta Suomesta.
Hyvää kunnallisvaalikevättä.
Pudasjärveläinen maakuntauudistuksen muutosjohtaja
Valtionvarainministeriö