Kauhajoella elokuussa 1927 syntynyt Aake Järvenpää kuoli 31. tammikuuta Pudasjärvellä. Hänestä tuli pudasjärveläinen melkeinpä sattumalta. Armeijan jälkeen hän tuli tänne suurten savotoiden kairoihin kulkumiehenä.
Metsätöitä löytyi hakkuista parkkuuseen, lopulta ylösottajan laskutaitoja kysyviin hommiin. Seuraava työpaikka löytyi Sarakylän napatalosta, kun sen isäntä Kalle Sarala kuuli Kauhajoen miehen taitavan maatyöt parihevosellakin. Niihin oli oppi tullut Närpiössä sota-aikana. Osaava nuorukainen teki silloin töitä sisarensa emännöimällä maatilalla.
Saralassa nuoren miehen tilanne korjaantui kerralla, ruokapöydässä oli, toisin kuin savotoilla, piisalle asti rieskaa, voita, perunoita ja huitua. Koulunkäynti oli jäänyt kansakouluun, vaikka luku- ja laskutaitoa oli enemmän kuin ikätovereilla. Järvenpää oli ansainnut ensimmäiset markkansa lukemalla viisivuotiaana Vaasan Jaakkoon murrepakinoita lukutaidottomalle vanhukselle. Ja olihan sillä lukutaidolla käyttöä, liki 90 vuotta hän harrasti lukemista. Kotikirjasto oli runsas, varsinkin kotimaista kertomakirjallisuutta löytyi Paasilinnoista Linnaan ja Waltariin. Järvenpää luki innolla myös sanoma- ja paikallislehtiä. Iijokiseudun alkuvaiheessakin hän on ollut mukana. Hän oli maininnut lehden sittemmin perustaneelle Soini Laxille tekoseutunsa paikallislehdistä ja harmitellut ettei sellaista Pudasjärvellä ole.
Kun Lax sitten lehden aloitti, alkoi Järvenpää siihen lähettää mielipidekirjoituksiaan. Niissä hän pohti laajalti yhteiskunnallisia ja paikallisia asioita, esimerkiksi Kollajan allasta kannattaen.
Myöhemmin, ollessaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnaohjaajana, hän kirjoitti paljon alaan liittyvistä asioista. Ja kirjoitti asiallisesti, ketään loukkaamatta tai ärsyttämättä.
Saralassa selvisi, että Kauhajoen miehestä on muuhunkin kuin astelemaan hevosen perässä pellolla. Pudasjärvellä oli meneillään vilkas maatalouden rakentaminen. Siinä toiminut maanviljelysinsinööripiiri tarvitsi työntekijän, jolla oli halua oppia uutta. Aake Järvenpää palkattiin työnjohtajaksi Koillismaan alueelle. Oma autokin piti hankkia, perhe perustaa ja rakentaa sille Päivölän talo.
1970-luvun alussa miestä kehotettiin hakemaan Pudasjärven vesiosuuskunnan isännöitsijän paikkaa. Siitä tulikin työpaikka aina eläkkeelle jäämiseen asti. Parinkymmenen Kurenalan vuoden jälkeen tuli paluu Sarakylään. Aikaa riitti metsälle, marjastukseen, kalastukseen ja oman kylän kehittämiseen.
Metsästysseura, vesiosuuskunta ja kyläseura saivat miehestä innokkaan ja taitavan talkoolaisen. Myös Sarakylän historiakirjan teossa Järvenpään osuus oli tärkeä.
Vielä tuli elämään uusi rooli puoliso-Auran omaishoitajana.Sitä hän luonnehti runoilija Eino Leinoa mukaillen: Niin on päivät pääksytysten, pahemmat ja paremmat, päällimmäisinä paremmat.
Tärkeäksi tullut kotikylä jäi Aake Järvenpäälle elämän viimeisiksi vuosiksi enää käymäpaikaksi. Monet käytännön taidot hän olikin siellä ehtinyt siirtää jälkikasvulle kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Viime vuosien aikana miehen kunto hiipui. Kurenalla aika kului katsellen ikkunasta liikennettä, sään vaihteluita ja lintulaudan vieraita.
Kirjoitusta korjattu 14.3.2022 klo 9.53: Korjattu otsikosta ja muualta kirjoituksesta Järvenpään syntymävuodeksi 1927. Aikaisemmin syntymävuodeksi mainittiin virheellisesti 1928.
