Moottorisahaveistossa ei ole ikärajoja, tietää lajissa Suomen taitavimpiin kuuluva ylöjärveläinen Juha Käkelä. Hän sanoo kursseillaan olleen yli 80-vuotiaita. Nuorinta päätä edustaa hänen poikansa, joka aloitteli harrastusta alakouluikäisenä.
Käsivoimia laji kysyy, Käkelä tietää. Hän on opettanut menestyksellä myös liikuntarajoitteisia, pyörätuolia käyttävillä on yleensä kovat käsivoimat, joten sahaveisto onnistuu.
Sahatekniikan uutuudet, akkukäyttöiset sahat, laskevat aloittamisen kynnystä entisestään. Käkelä sanoo akkusahankin kalustoonsa kuuluvan, eikä läheskään huonoimmasta päästä sitä.
– Myös monet perinteiset moottorisahat ovat niin keveitä, että hentoisempikin veistäjä niillä jaksaa pölkkyä käsitellä.
Vaikka sahan käyttö onkin hallinnassa, ei veistäjän pidä suin päin sahaamaan alkaa. Puuta pitää katsella ensin, sitä pitää osata lukea. Oksan kohdat voi hyödyntää oikein veistämällä. Pölkyn kuivahalkeamissta voi ohjata viillon sahaamalla, Käkelä neuvoo.
Livokkaan väen pitää olla ylpeitä pitkästä karhunveistoperinteestään, Juha Käkelä kehuu. Hän kertoi huomanneensa lähiseudun talojen ja mökkien pihoissa enemmän tai vähemmän ajan patinoimia karhuja kertomassa siitä.
Kylätalon kenttä on miehen mielestä ihanteellinen veistoon, tilaa ja ilmavuutta kun löytyy. Kun sekä veistäjien että kaluston ruokahuolto toimi paikalla ja yöpyminenkin järjestyi näppärästi, ei Ylöjärven miehellä ollut kuin kiiteltävää. Kurssilaisiakin hän kehui, kaikilla oli riittänyt intoa uutta oppia.
Sahataiteen perusopetuksen lisäksi Livokas olisi tarjonnut tapahtumaviikollaan opetusta perinteisen lipputangon tekoon. Se ei kuitenkaan kiinnostanut. Yksi lipputanko sentään alulle pantiin.
Livokkaan töissä pian vuoden päivät ollut sarakyläläinen Sulevi Puolakanaho veisteli pitkää kuusenrunkoa Aaro Juutisen neuvojen mukaan. Aikoinaan valmistuva tanko nostetaan pystyyn Livon Ruostehovin pihaan.
Juutisen neuvojen mukainen solakka kuusenrunko löytyi läheltä. Juuri tähän aikaan se on miehen kokemuksen mukaan nilallaan ja helppo parkata puhtaaksi.
Kun Puolakanaho sai hommansa tehtyä, pitää runko peitellä ilmavasti. Niin se kuivuu hyvin, eikä halkeile. Samasta syystä sitä pitää väliin kastella suolavedellä, tankomestari Juutinen tietää.
Livokkaan puheenjohtaja Vesa Salmela kertoi väkeä veistoviikon aikana paikalla olleen kohtuullisesti. Uutena yhteistyökumppanina oli veistokurssin kautta Maaseudun sivistysliitto ja metsästyssimulaattorinsa paikalle rahdannut Sarakylän metsästysseura.
Karhunveisto avasi Livokkaan kesätapahtumat, joihin on jo aiemmilta kesiltä tuttujen lisäksi tulossa ainakin Livojoki-soutu.
