Mielipidekirjoitus

Mat­ka­ker­to­mus Syö­pä­yh­dis­tyk­sen ret­kes­tä Mik­ke­liin ja Lap­peen­ran­taan – reis­sul­la nähtiin paljon kult­tuu­ria ja his­to­riaa

Konserttihetki maailman tiettävästi ainoan 75 soittajan orkestrionin Goliathin eli Goljatin äärellä.
Konserttihetki maailman tiettävästi ainoan 75 soittajan orkestrionin Goliathin eli Goljatin äärellä.
Kuva: Kyllikki Tolkkinen

Kesäkuun 10. päivän aamuna 33 retkeläistä kokoontui Oikopolun pysäkille noustakseen Nevakiven linja-autoon päämääränä tällä kertaa Mikkeli ja Lappeenranta.

Lounastettuamme Iisalmessa ravintola Butterflyssä, jatkoimme matkaa kohteena Mekaanisen Musiikin ”Museo” Varkaudessa, joka mainoksen mukaan on Suomen ”posetiivisin” museo. Opas kuljetti meitä mukaansatempaavalla tavalla saleissa aikakaudesta toiseen, marssitti eteemme koko mekaanisen musiikin historian 1850-luvulta nykypäivään.

Saimme nähdä ja kuulla soittorasioita, automaattipianoja ja -orkestereita, kaikkea erikoista ja mielenkiintoista taskukokoisista soittimista aina 5000 kiloa painavaan Goljatiin–orkestrioniin.

”Museon” mainoksessa luvattiin, että saamme kokea jotain ainutlaatuista ja ikimuistoista, ne lupaukset kyllä täyttyivät täydellisesti. Tämän kohteen jälkeen ajelimme Mikkeliin, jossa majoituimme Sokos Hotel Vaakunaan.

Tiistaiaamuna oli mahdollisuus käydä Mikkelin torilla ja kaupoissa. Mikkelin kiertoajelu alkoi oppaan johdolla ja ajelimme Porrassalmen museotietä tutustuaksemme alueeseen, jossa on käyty Porrassalmen taistelu 13.6.1789.

Seuraava kohde oli Sodan ja rauhan keskus Muisti, tiedekeskus, joka kertoo sodan vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Viimeisintä teknologiaa käyttävät näyttelyt veivät meidät sodan kokemuksiin ja antoivat mahdollisuuden saada runsain mitoin sotiin liittyvää tietoa.

Mieleenpainuvia olivat muun muassa Anjan tarina, kertomus nuoren naisen evakkomatkasta ja kuivaniemeläisen Elsan tarina, miten lapsi kokee sodan. Mahdollisuus oli kokea myös virtuaalisesti, millaista oli olla talvisodan Summan taisteluissa.

Kiinnostavia kohteita oli myös Päämajamuseo, jonka näyttely kertoo suomalaisesta sodan johtamisesta ja johtajista autenttisessa ympäristössä sekä Mannerheimin työhuone juuri sellaisena kuin se sodan aikana oli.

”Evakkomatka alkamassa”.
”Evakkomatka alkamassa”.
Kuva: Kyllikki Tolkkinen
Tertin kartanon mietelauselman äärellä.
Tertin kartanon mietelauselman äärellä.
Kuva: Kyllikki Tolkkinen

Aamupäivän historian tunnelmista siirryimme kartanomiljöisiin. Ensimmäinen kohde oli Tertin kartano, joka  on aito sukukartano ja kartanotalous ja jonka historiallisen miljöön puutarhakahvilassa nautimme todella maukkaan ja monipuolisen lounaan.

Mikkelin kiertoajelu jatkui ja saimme nähdä ja kuulla paljon Mikkelin historiasta ja nykypäivästä. Päivän viimeisenä kohteena oli Kenkäveron pappila-alue, jota mainostetaan Savon seudun kruununjalokivenä. Saimmepa kuulla senkin, että joulupukki viettää  kesälomansa Kenkäveron puutarhassa sijaitsevassa piilopirtissään.

Kesällä hän ei kuulemma kiirehdi niin kuin joulun aikaan. Piilopirtillä hän hoitaa puutarhaa, käy kalastamassa, syö hyvää ruokaa ja istuskelee pappilan puutarhassa jutustelemassa tonttujen ja puutarhassa tapaamiensa vierailijoiden kanssa.

Sisällökkään päivän päätteeksi vietimme iltaa oman porukan ja Mikkelistä saapuneiden vieraiden kanssa. Ilta kului laulellen Ritva Kinnulan säestyksen ja Risto Puhakan laulun johdolla sekä kisaillen niin tiedon kuin sanojenkin parissa. Vaihdoimme iloisessa ja rennossa tunnelmassa kuulumisia ja kokemuksia puolin ja toisin syöpäosastojemme toiminnasta.

”Reikäenkeli” ja ”Juha-oppaamme”.
”Reikäenkeli” ja ”Juha-oppaamme”.
Kuva: Kyllikki Tolkkinen

Saavuttuamme keskiviikkona Lappeenrantaan, nousi bussiimme iloiseksi yllätykseksemme meille kaikille tuttu henkilö. Nimittäin Juha Kukkurainen oli saanut vihiä, että olemme tulossa Lappeenrantaan ja niinpä hän oli päättänyt lähteä mukaan meidän aamupäivän kohteisiimme.

Päiväretkemme alkoi tutustumalla Lappeenrannan linnoitukseen, joka on arvokas osa niin suomalaisten, venäläisten kuin ruotsalaistenkin yhteistä kulttuuriperintöä. Linnoituksen rakennukset ovat pääosin Venäjän vallan ajalta, 1700- ja 1800-luvuilta.

Lappeenrannan linnoituksen kävelykierros osoittautui sangen mielenkiintoiseksi kohteeksi oppaamme ja Juhan kertoessa alueesta mielenkiintoa ylläpitävillä tietoiskuilla ja tarinoilla.

Retkeläiset Etelä-Karjalan museon edustalla.
Retkeläiset Etelä-Karjalan museon edustalla.
Kuva: Kyllikki Tolkkinen

Lounastimme 200-vuotiaalla Kehruuhuoneella, joka on aiemmin toiminut muun muassa naisten ojennuslaitoksena. Seuraava kohde oli Etelä-Karjalan museo. Museon kokoelmat pohjautuvat Lappeenrannan kaupunginmuseon, Viipurin kaupunginmuseon ja Käkisalmen museon kokoelmiin.

Oppaamme kanssa keskityimme Viipurin historiaan ja sen kehitykseen. Katseemme kiinnittyivät heti noin 20 neliön suuruiseen pienoismalliin, joka kuvaa tarkasti hetkeä 2.9.1939 kello 10.30., aikaa, jolloin talvisodan alkaminen oli lähellä.

Tuolloin Puolustusvoimat ilmakuvasi Viipurin ja niinpä pienoismallissa näkyvät myös talot, jotka ovat vasta rakenteilla ja pienoismallissa näkyy ihmisiä kävelemässä juuri oikeana hetkenä.

Raitiovaunut, junat ja laivat ovat täsmällisissä paikoissaan. Nähtävyys, joka jäi varmaan kaikkien retkeläisten mieleen.

Iltapäiväkahvit nautimme herkullisten pullien kera linnoitusalueella sijaitsevassa Majurskassa.

Lauritsalan kirkko Lappeenrannassa valikoitui käyntikohteeksemme sen mielenkiintoa herättäneen arkkitehtuuruuden vuoksi. Toivo Korhosen ja Jaakko Laapotin suunnittelema kirkko, nimeltään ”Taivaan valo” on rakennettu 1969.

Saimme nähdä, kuinka kaunista betonirakentaminen voikin olla. Lähellä Lauritsalan kirkkoa Juha hoksautti meitä katsomaan Kauko Räsäsen veistosta Enkeli ( ”Reikäenkeli”, Särkynyt enkeli”), joka oli valmistuttuaan 1960 herättänyt voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Kiertoajelulla näimme lisäksi muun muassa Mälkiän sulun Saimaan kanavalla, Lappeenrannan hiekkalinnat ja Kaukaan valtaisan sellu- ja paperitehdasalueen.

Taidekeskus Väinölässä.
Taidekeskus Väinölässä.
Kuva: Kyllikki Tolkkinen

Torstaisen paluumatkan ensimmäinen käyntikohde oli Taidekeskus Väinölä Varkaudessa. Kun saavuimme pihapiiriin, vastassa oli aivan ihastuttava talo pihapiireineen. Paikan omistaja ja myös portaille asetettu posetiivi miellyttävällä soitollaan toivottivat meidät tervetulleiksi Iloa – Naivistit näyttelyyn.

Opas kertoi talon historiasta ja nykypäivästä. Taidekeskuksen kolmessa galleriahuoneessa; Valkoinen sali, Sininen hetki ja Iltarusko oli monenlaista taidetta nähtävänä. Upea kohde, jossa aikaa olisi vierähtänyt paljon enemmänkin, aivan niin kuin muissakin kohteissa.

Lounastettuamme Iisalmen Marjahaassa, ajelimme kohti Kajaania, jossa meidän opas jo odottelikin. Kiertoajelun lomassa kävimme Paltaniemen kuvakirkossa ja Eino Leino -talossa.

Loppuosuudessa matkaa piipahdimme vielä Puolangalla Pessimismitalossa, jossa nautimme iltakahvit sämpylöiden kera. Kohteen myyntituotteet pessimismiajatuksillaan kirvoittivat retkeläiset hersyviin naurunpyrähdyksiin. Pessimismitalo olikin mitä mainioin paikka päättää käyntikohteet ja ajella kotiin Kurenalle.

Matkan loppuosuudella tietysti odotettu ohjelmanumero oli bussissa järjestetyt arpajaiset, jossa oli runsaasti palkintoja niin yritysten, yhteisöjen kuin yksityisten henkilöiden lahjoittamina.

Kiitos lahjoittajille ja kiitos meidän kuskillemme Matti Rontille ja retken koordinaattorillemme Anni Sipilälle sekä suuri kiitos tietenkin meidän iloiselle, innostuneelle ja jaksavalle retkiporukallemme.

Maire Puhakka