Löylyhuoneemme lattialla seisova pystymallinen sähkökiuas on kymmenen vuotta vanha, joten pian se olisi liittyvä muiden samanikäisten kodinkoneiden seuraan jäteasemalle.
Helatorstaita edeltävänä tiistaina päätimme vaimon kanssa vielä vaihtaa kiviä kiukaaseen ja eikun hommiin.
Poistin kiviä ja vastusten taipuneet yläpäät tulivat esille, ja yksi niistä oli palanut jo rikki. Nopea koekäyttö osoitti, että se vielä toimi, mutta jo seuraava vesikauhallinen voisi tehdä oikosulun. Tähän oli varauduttu, joten kaikki kivet pois ja ennen kaapeleiden irroitusta piirsin kytkentäjärjestyksen paperille, sekä otin vielä valokuvat.
Kiuas kivineen siirtyi jäteasemalle.
Alkoi saman valmistajan kiukaan etsintä vanhalle ohjauskeskukselle, joka sijaitsi pukuhuoneessa.
Rautakaupan myyjät parissakin liikkeessä kertoi, että eivät tiedä ja ohjasivat tiedustelemaan merkkihuoltoliikkeistä. Eivät tienneet sielläkään.
Seuraavaksi kiukaan valmistajan kimppuun. Pitkällisen soittelun ja puhelun siirtojen jälkeen sain kiinni henkilön, joka tiedusteli, olinko yksityinen vai jonkun yhtiön edustaja. Olin yksityinen asiakas. Henkilö sanoi, etteivät he kertoisi yksityisille asiakkaille, pitää ottaa yhteyttä lähimpään merkkihuoltoliikkeeseen.
Totesin jo melko tuskastuneena, että onpa yhtälö keksitty: myyjät ei tiedä, huoltoliikkeet ei tiedä ja valmistaja ei kerro! Sapetuksessa oli tullut jo ilta ja yö.
Keskiviikkoaamuna uusi soittokierros.
Huoltoliikkeen mies tiesi nyt kertoa, että mikään uusista kiukaista ei sovi entiseen ohjauskeskukseen. No, tähänkin olin varautunut.
Mikä uusista kiukaista erillisen ohjauskeskuksen kanssa soveltuu parhaiten tähän tilanteeseen? Huoltomies kävi entistäkin vaivautuneemmaksi kertoessaan, että uusista kiukaista ei yksikään sovi vanhalle kaapeloinnille. Ohjauskaapelit on uusittava! Eeeeih!
Nyt pitäisi siirtyä kivien vaihdosta löyly-, pesu- ja pukuhuoneiden paneleiden vaihtoon, että saisi kaapeloinnin uusittua.
Huoltomies oli osaaottava, mutta ei voinut asialle mitään. Kivien vaihdosta oli tulossa työläs ja hintava! Riittääkö kaksi tonnia enää mihinkään?
Tyrmäyksen jälkeen päätin vielä yrittää rautakauppaan, jos johonkin varaston nurkkaan olisi unohtunut vanhan mallin kiuas. Ei ollut.
Myyjä totesi hieman arvellen, että näitä pystymallin kiukaita on huoltoliikkeet korjanneet. Taivas varjele! Meidän kiuas on ollut jo vuorokauden jäteasemalla!
Könysin vanhan ukon salaman nopeudella autoon ja jäteasemalle. Kiuasta tiedustellessa jäteaseman huoltomiehen käsi nousi raapimaan päätä lippalakin alta: - Enpähän tiedä. Metalliauto kävi aamulla, mutta mennään katsomaan.
Vastaus oli kylmäävä, mutta muistin keräyslavalla olleen vain vähän tavaraa, kun nostin kiukaan toisten romujen joukkoon.
Tavaraa oli kertynyt vuorokauden aikana runsaasti, mutta teräksenkiiltävä kiukaan yläosa pilkotti seasta. Tepersin paikallani ja yritin päästä romukasan ylitse. Huoltomies oli paljon ketterämpi ja loikki pesukoneiden ja jääkaappien ylitse kiukaan luo.
Nuoren miehen ripeydellä hän kiskaisi aarteen esille, ja mikä parasta, kiuas oli ehjä. Kahmaisin syliotteen kiukaastani ja kannoin sen hellien autoon.
Huoltomies seuraili tovin äänettömänä onneni hetkeä, kunnes totesi: - enpä muista aiemmin tällaista sattuneen.
Kerroin tapahtumaketjun. Mies nyökkäili ymmärtäväisenä ja totesi empien lopuksi: täällä me nyt kuitenkin ollaan, jos tulet toisiin ajatuksiin…
Seuraavaksi tuli kiire huoltoliikkeeseen. Uudet vastukset maksoi vajaat satakaksikymppiä! Vastusten vaihto, kaapeleiden kytkentä ja kivien asettelu. Niinpä vain helatorstain aattoiltana pääsimme löylyttelemään tuskanhikeä pois. Huhhuh.
(PS työhistoriassani on yli 25V töitä sähköasentajana)