Sarakylän koululla muistellaan lauantaina oikein urakalla presidentti Urho Kekkosen liki 59 vuoden takaista vierailua kylällä. Hänhän seurueineen hiihti silloin Ranuan Kuukasjärveltä Kuusamoon Rukan hiihtokisoihin.
Ranualla asuva Marjatta Kuukasjärvi harmittelee, ettei lauantaina paikalle pääse, mutta muisteli kuitenkin omaa osuuttaan tuossa vierailussa.
Kuukasjärvi, Sattulan talon tyttöjä lähtöjään, silloin 18-vuotias, oli käynyt emäntäkoulun Limingassa ja oli Haapalan yli sadan oppilaan kansakoulun keittäjä-vahtimestarina.
Hänen äitinsä Hilma Kuukasjärvi oli tunnettuna pitoemäntänä palkattu Saralan taloon vierailua, varsinkin sen ruokapuolta, valmistelemaan.
– Sitten keskiviikkoiltana tuli Uuno Kortesalmi taksilla koulun pihaan ja sanoi että äkkiä Saralaan. Sanoi että Sara-Tyyne oli käskenyt minut sinne tarjoilijaksi.
Perillä Kuukasjärvelle selvisi, että hänelle tulee kaveriksi Oulussa silloin töissä ollut nykyinen Irja Kestilä, Sarajärven Kuusivuoren talon tyttö.
Nuoret naiset olivat alkuun Hilma Kuukasjärven apulaisina ruuanlaitossa. Heidän päätyönsä oli ruokien tarjoilu ja siihen valmistauduttiin koko kiirastorstaipäivä.
– Tiukka ohje oli, että Saralan pirttiin ei saa ulkopuolisia päästää. Kyläläiset meni keittiön kautta postikamariin, postihan haettiin sieltä. Me Irjan kanssa katettiin pöydät, hienot pellavaliinat ja kaikki laitettiin.
Saralan pihaan kertyi paljon väkeä Kekkosen seuruetta odottamaan, mutta kiireiset naiset eivät juuri ehtineet sinne edes vilkaista. Tyyne-emäntä luotti meihin, sanoi vain että kyllä te osaatte, kun jotain kysyimme, Kuukasjärvi muistaa.
– Vasikanpaistia, perunoita ja kastike, itse tehtyä leipää, juomana kotikaljaa ja maitoa Saralan lehmistä, voikin oli talossa kirnuttua. Jälkiruokana oli hillakiisseliä ja kermavaahtoa.
Ruokaillessa Kekkosen pöydässä istui isännän paikalla Kalle Sarala ja emännän paikalla hänen tyttärensä Tyyne Lohi. Toinenkin ruokapöytä oli pirttiin katettu.
Kuukasjärvi muistelee osan seurueesta menneen syömään ja sitten yöpymään muutaman sadan metrin päähän Takaloon. Siellä oli tilaa, talossa kun oli kansakoulun oppilasasuntola.
Vieraat ohjattiin heti tultuaan talon kamareihin joissa he sitten yöpyivät. Presidentin adjutantti Urpo Levo piti monta kertaa hakea puhelimeen. Kekkonen ei käynyt puhelinkamarissa kertaakaan, ei kai ollut hänellä kiireellistä asiaa, Marjatta Kuukasjärvi naurahtaa.
Ruokailun jälkeen korkea vieras tapasi kyläläisiä ja puheli heidän kanssaan. Kuukasjärvi muistelee, että maaherra ja kunnan ja seurakunnan edustajat olisivat lähteneet Saralasta pian ruokailun jälkeen.
Tarjoilussa ei mitään kommelluksia sattunut. Kekkoskasku ”siitä toisesta tohelosta” on joskus yhdistetty Saralaankin, mutta Kuukasjärvi tietää että mitään sellaista ei sattunut.
Toinen kylää aikoinaan puhuttanut tapaus on kyllä totta.
– Oli lämmitetty kaksi saunaa, uloslämpiävä oli navetan yhteydessä, savusauna järven rannassa. Sara-Kalle oli sanonut Kekkoselle että herroille lämmitettiin uloslämpiävä, muut menkööt savusaunaan. Kekkonen siihen että hyvä niin, mennäänhän Kalle sinne savusaunaan.
Marjatta Kuukasjärvi lähti urakkansa loputtua samana iltana jatkamaan Haapalassa kesken jäänyttä siivousta. Se häntä vähän harmittaa, kun kuuli sitten äidiltään ja Irja Kestilältä Kekkosen Kouvalla seuraavan päivän tulleen kädestä pitäen kiittelemään emäntiä hyvistä tarjoomuksista.
– Olikait se pölläys sehi, pääosin Ranuan kunnan eri laitoksissa suurtalousemännän töitä aikoinaan tehnyt Kuukasjärvi muistelee merkittävää tehtävää.
Vuoden 1956 tiukka presidentinvaali on jäänyt Marjatta Kuukasjärven mieleen hyvin. Hän oli silloin emäntäkoulussa Limingassa. Koulun ainoa radio oli juhlasalissa, eikä sinne ollut yleensä lupaa mennä.
– Minä kysyin rehtorilta että eikö saisi mennä vaalitoimitusta kuuntelemaan. Minun kummisetä Eino Rytinki oli yksi 300 :sta valitsijamiehestä. Muistan kun yhden toisen tytön kanssa sitä loppuun asti siellä pimeässä kuunneltiin. Toiset oppilaat sitten ihmetteli että mikä tuossa niin kiinnosti.