Teollisuushallin oven takaa paljastuu jotain tieteiselokuvan miljöön ja rakennustyömaan väliltä olevaa. Suuresta, kellertävästä hahmosta erottaa neljä jalkaa, etu- ja takapään sekä maahan kurottavan kaulan.
Hetken tutkailun jälkeen silmä tunnistaa jotain tuttua: kopara.
Se on poro!
Poron koparan muotoja veistelee Pudasjärveltä lähtöisin oleva Kimmo Takarautio verstaallaan Jäälin Välikylässä. Itse poron on tarkoitus valmistua kesään mennessä ja matkata sitten Äkäslompoloon suurta some-suosiota nauttivan Sampo Kaulasen Jounin kaupan pihalle.
Viime vuonna Takarautio maalasi Jounin kaupalle kauppa-auton kynäruiskutekniikalla. Eräänä päivänä projektin jälkeen kauppias soitti taiteilijalle ja kertoi kaupan tontilla olevan tyhjää tilaa, johon voisi keksiä jotain turistien vetonaulaksi.
Hetkeäkään epäröimättä Takarautio ehdotti isoa poroa.
Ja tässä ollaan nyt: halli täynnä polyuretaaniporoa ja miehen kasvot pikkupojan hymyä.
– Olen ihan innoissani, kun pääsen tekemään jotain näin isoa. Työ on mielessäni koko ajan. En malttaisi olla pois täältä hallilta.
Työssä ei tunteja lasketa, kun inspiraatio saa vallan. Veistämisessä parasta onkin se, kun saa käyttää luovuutta.
– Minulla ei ole mallia. Olen nähnyt poroja sen verran paljon, että voi tehdä sen ”omasta päästä”, Hetekylässä kasvanut Takarautio kertoo, mutta toteaa samalla, että tavoitteena ei olekaan tehdä millintarkkaa kopiota oikeasta porosta. Valmistumassa on pienillä kikoilla höystetty, mielenkiintoinen porokaveri.
Taiteilijalla on lämmin suhde poroihin.
– Tykkään poroista aivan hirveästi. Aina lapsena menin katsomaan, kun kuulin poronkellon kilinää.
Loka-marraskuussa aloitetussa projektissa on työtä vielä valtavasti:
– Olen vasta hahmotteluvaiheessa.
Poro on ilman sarvia viisi metriä korkea, sarvien kanssa kuutisen metriä. Pituutta sillä on yli kymmenen metriä.
– Poro pitää tehdä sellaiseen asentoon, että se syö, jotta sarvet eivät nouse liian korkealle.
Takarautio on tehnyt poron rungon raudasta. Varsinainen veistos muodostuu polyuretaanista ja lasikuidusta. Isolla ruiskulla puhallettua uretaania hän työstää sekä käsin että koneellisesti.
– Työkaluina ovat ainakin puukko, puukkosaha ja hiomakone, hän luettelee.
Vastaavia isoja patsaita Takarautio on tehnyt muutamia. Ensimmäinen taidonnäyte oli luonnollisessa koossaan oleva mammutti, joka seisoo nykyisin Mammuttikodin pääkonttorin pihalla Ylikiimingissä.
Myös Syötteellä oleva suuri joulupukki ja Manamansalossa majaileva Kassu Halonen ovat Takaraution käsialaa.
– En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa. Mammuttia tehdessä opin hitsaamaan ja työstämään muitakin materiaaleja. Se tuntui sellaiselta, että olisin tehnyt sitä aina.
Mammutin kanssa Takarautio teki kierroksen ympäri Suomea ja herätti huomiota monin tavoin.
– Sitä oli mahtava vetää perässä. Se sai ihmiset hyvälle mielelle!
Jotain vastaavaa lienee odotettavissa myös poron kanssa.
Pudasjärvellä nähtävillä on muun muassa Takaraution kynäruiskumaalauksia, kuten kirjastoauto, ja öljyvärimaalauksia, kuten Kaarina Daavittilan muotokuva.
– Mielelläni tekisin Pudasjärvellekin jonkin ison teoksen. Toivon mukaan saan tehdä erilaisia juttuja tulevaisuudessa.
Etenkin kynäruiskumaalauksia mies on vuosien varrella tehnyt leikkuupuimureista lentokoneisiin ja kännykänkuorista purjeveneisiin. Häneltä on kysytty maalausta jopa yli 200 metriä pitkään risteilyalukseen, mutta se projekti ei toteutunut.
Isoista pinnoista on kokemusta, sillä viime vuonna hän teki seinämaalauksen kuusikerroksiseen Vantaan Kivistössä sijaitsevaan kerrostaloon.
Entäs se tunne, kun iso työ valmistuu:
– Sitähän on suu korvissa koko ajan!
Kimmo Takarautio
kotoisin Pudasjärven Hetekylästä
asuu perheineen Oulun Talvikankaalla
mökki Hetekylässä, jossa viettää aikaa varsinkin kesäisin ja syksyisin
maalasi ensimmäisen kynäruiskumaalauksensa vuonna 1992
vuodesta 1993 saakka tehnyt monenlaista taidetta ja tilaustöitä yrittäjänä
etenkin uransa alussa hän suunnitteli ja maalasi runsaasti autojen koristemaalauksia
yksi Takaraution tavaramerkeistä on humoristiset yksityiskohdat
