Maaseudun kehittämisestä on puhuttu ja keskusteltu iät ja ajat varsinkin, kun maan hallituksessa on puolueet, jotka luulottelevat edustavansa maaseudun asukkaita ja korostavat, että Suomi pidetään asuttuna laitoja myöten.
On ironista, että nykyisen hallituksen ohjelmasta ei juurikaan löydy sanaa maaseutu, mutta ylenpalttinen digitalisaation korostaminen kylläkin useimpia kertoja. Digitalisaatiolla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että maaseudulla asuvat iäkkäämmät ihmiset laitetaan nettilaitteistolla seurantaan.
Siinä ei paljon kysellä yksilön vapauden perään. Myös vanhusten perhehoito saa jatkua.
Ihmetyttää, miten aiotaan toimia, nyt kun maaseudun perustuotanto eli maatalous on ajettu sille mallille, että on lopetus edessä tai ovat lopettaneet. Mutta ei näytä kovin paljon visioita olevan, että miten saada maaseutu kiinnostavaksi asuinpaikaksi.
Pikemminkin päin vastoin – jo kuntatasollakin on henkeä, että ei haja-asutusalueelle tule luoda edellytyksiä nuorten perheiden saamiseksi, kun esimerkiksi lapsien koulumatkojen takia täytyisi tiet pitää auki ja kunnossa.
Olen sitä mieltä, että eihän maaseutuun panostaminen ole vieläkään myöhäistä. Tuskin se on myöhästä koskaan, jos on todellista halua kaikilla valtakunnan tasoilla. Siellähän suunnitelmia ja päätöksiä tehdään.
Onhan se totta, että ihmisiä siirtyy etelän kaupunkeihin, mutta eihän se ole luonnonlaki. On tutkittu, että Suomessa asuu n. 1,6 miljoonaa ihmistä maaseutumaisilla alueilla. Pinta-alastakin yli puolet on harvaan asuttua.
Minkään sortin vippaskonstit eivät auta, vaan tarvitaan kokonaan uusia asioita tekoineen, jotta maaseutua aletaan arvostaa turvallisena ja viihtyisänä asumisalueena.
