Kevät ei näytä alkavan, vaan olemme saaneet viettää pitkää talvea. Vaikka paukkupakkasissa täällä ei ole tarvinnut kovinkaan paljon hytistä, on mittari ollut tasaisesti miinuksen puolella kuukausikaupalla.
Tilastoja en ole niin syvällisesti tutkinut, että uskaltaisin sanoa talvea poikkeukselliseksi, mutta ihan tavallisen tallaajan kokemuksiin nojaten pystyn sanomaan, että talvea on ollut moniin edellisvuosiin verrattuna riittämiin.
Nyt eletään jo huhtikuun loppupuolta, mutta kevään merkkejä saa hakea suurennuslasin kanssa. Muuttolinnutkin ovat kuulemma kääntyneet takaisin.
Se siitä pakkasesta, siirrytään lumeen, jota on tullut koko ajan vain lisää ja lisää. Vielä pääsiäisenäkin sateli välillä ihan kunnolla valkoista harsoa vanhan peitteen kuormaksi.
Toki aurinko on hiljalleen saanut lumelle aikaan jotain, mutta edelleen kinokset ovat esimerkiksi viime vuoteen verrattuna selvästi korkeammat ja jämäkämmät. Vaikka mitä tapahtuisi, saamme viettää lumisen vapun – sen uskaltaa jo ennustaa.
Lumi herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se on kaunista, valoisaa ja sen avulla voi tehdä monia mukavia asioita, kuten hiihtää, pulkkailla tai vaikka lumikenkäillä.
Toisaalta en tykkää lumesta yhtään. Suurin syy siihen on lumen kylmyys. Palelevalle yksilölle lumi ja jää muistuttavat aina siitä, että nyt on kylmä – siis palele. Hrrr.
Olen kuitenkin määrätietoisesti taistellut kylmyyden kammoa vastaan varustautumalla ja asennoitumalla oikein. Tänä talvena olen, monen muun tavoin, nauttinut runsaista ja kantavista hankikeleistä, jotka kylmät yöt ovat luoneet.
Hangen päällä on päässyt kävelemään raavaampikin kaveri. Luonto on valjastettu yhdeksi suureksi lumipuistoksi, jossa avoinna on kaikki eikä upottavista lumijumeista tarvitse huolehtia. Hankikanto on piristävää, ja epäilemättä myös esimerkiksi moottorikelkkailijat ovat olleet tyytyväisiä.
Myös laskettelurinteet ja ladut ovat edelleen hyvässä kunnossa. Silti ainakin Syötteen rinteet sulkeutuvat jo ensi viikonloppuna, sillä eiväthän varsinkaan etelämpänä asuvat enää ole kiinnostuneita talvisiksi mielletyistä harrastuksista. Kaapeista kaivetaan kesävermeet esille ja siirrytään valkoiselta viheriöille.
Suomi on pitkä maa – samaan aikaan, kun täällä kävellään metrisen hangen päällä, jossain haravoidaan ja istutetaan perunoita. Erot näkyvät selvästi myös pienempien etäisyyksien välillä, kohta jopa Pudasjärven rajojen sisällä. Vaikka juuri nyt voin kyllä todistaa, että meidän pihallamme, täällä länsilaidalla, on valtava määrä lunta.
Lumi on tuonut tullessaan myös paljon liikunnan iloa, kun kolat ja harjat ovat olleet ahkerassa käytössä. Onneksi koneellisiakin lumenluontimenetelmiä on kehitetty pitkälle.
Teiden auraus on ainakin meidän perukoillamme toiminut erittäin hyvin. Joka aamu on päässyt lähtemään töihin, vaikka välillä olisi vähän väsyttänytkin. Kiitokset siitä auraajille.
Sääkartat näyttävät viimeistään ensi viikolla lämpenevää. Loskakelejä en kaipaa, joten sellainen toive olisi säiden haltijalle, että vaihdetaan suoraan talvesta kesään. Haluan kunnolla lämpöä ja aurinkoa, sillä lumi alkaa jo kyllästyttää – ja paleltaa.