Luonnonvarakeskus on kesällä julkaissut tutkimuksen, jossa on selvitetty lohen vaelluspoikasten selviytymistä alasvaelluksellaan Kemijoen rakennetussa alaosassa. Verrokkijokena on ollut luonnontilainen Tornionjoki.
Vain harvat Kemijoen rakentamamattomassa sivujoessa, Ounasjoessa, syntyneet poikaset selviävät Kemijokisuulle ja Perämereen joen viiden voimalaitoksen ja patoaltaan läpi.
Selviytyminen jopa kuusi-seitsemän kertaa heikompaa Kemijoessa kuin Tornionjoessa. Tutkimustulosten mukaan poikasten vaellus mereen pysähtyi pääosin toiselle tai kolmannelle voimalaitokselle Ounasjokisuusta alaspäin.
Ounasjoessa vaelluspoikasten selviytyminen oli sitä vastoin samaa tasoa kuin luonnontilaisella Tornionjoella.
Vaelluspoikasten heikon selviytymisen tutkijat arvioivat johtuvan voimalaitosten turbiinien aiheuttamasta kuolleisuudesta sekä poikasten joutumisesta petokalojen ja -lintujen saaliiksi.
Näin tapahtuu erityisesti patoaltailla ja voimalaitosten yläkanavissa, jossa poikasten uintivauhti hidastuu tai jopa pysähtyy, minkä vuoksi ne joutuvat helpommin saalistetuksi.
Vaelluspoikasten huomattavan korkea alasvaelluskuolleisuus rakennetuilla joilla on keskeisiä ongelmia vaelluskalakantojen elvyttämispyrkimyksissä. Kantojen kestävä elvyttäminen edellyttää vaelluspoikasten kuolleisuuden huomattavaa vähentämistä kaikin mahdollisin keinoin.
Tämä korostuu eityisesti niissä vesistöissä, joissa alasvaellusreiteillä on useita voimalaitoksia kuten Kemi- ja Iijoessa. Alasvaellusongelmiin on olemassa ratkaisuja, mutta niiden kehittäminen ja testaaminen on Suomessa vasta käynnistymässä.
Luken tutkimus toteutettiin radiotelemetriatekniikalla kesällä 2015 samaan aikaan ja samoilla koeasetelmilla molemmissa tutkimusjoissa.
Tutkimus oli osa Rakennettujen jokien vaelluskalakantojen hoitotoimenpiteet: Sateenvarjo II -hankekokonaisuutta, jota rahoittivat muun muassa maa- ja metsätalousministeriö, Fortum Oy, Kemijoki Oy, PVO-Vesivoima Oy ja Energiateollisuus ry.