Pohjoisen kesän valloittava auringonpaiste saa talven lumivaipan alta vapautuneen maan hehkumaan. Vihreys valtaa alaa päivä päivältä enemmän Liepeen pappilan pihapiirissä.
Eri näköistä, mutta yhtä lämminhenkistä, oli samalla paikalla tammikuussa, kun korkeat lumikinokset syleilivät vanhojen rakennusten seinustoja.
– Tuntui, että olisi kotiin tullut, Marjo Lukkarila kertoo ensimmäisestä vierailustaan Liepeessä.
Jokin aika aiemmin Marjo ja hänen miehensä Jari olivat huomanneet netissä Pudasjärven seurakunnan myynti-ilmoituksen Liepeen pappilasta, väentuvasta ja pihapiiriin kuuluvista talousrakennuksista.
Lukkarilat ajattelivat silloin heti, että nyt on tarjolla todella harvinainen ja ainutlaatuinen kohde.
– Ei tällaisia tule vastaan kovin usein. Tämä viehätti meitä heti.
Tunne ajoi pariskuntaa eteenpäin ja pian he huomasivat katsovansa kohteen esittelyvideota uudestaan ja uudestaan. Seuraavaksi he löysivät itsensä seisomasta Liepeessä ja astumasta sisään väentupaan.
– Lämmin tunnelma veti puoleensa, he muistelevat.
Lukkarilat päättivät osallistua huutokauppaan. Sen lopputuloksena he ovat olleet pappilan uudet omistajat toukokuun alusta lähtien.
Miksi kempeleläiset Lukkarilat päätyivät juuri Pudasjärvelle pappilan omistajiksi?
– Emme olisi varmasti ryhtyneet tähän, jos kohde ei olisi ollut juuri Pudasjärvellä.
Lukkarilat olivat jo valmiiksi osa-aikaisia pudasjärveläisiä. Jari Lukkarilan vanhemmat ostivat aikoinaan vanhan tilan Livolta ja siellä Jari on viettänyt lapsuudestaan saakka paljon aikaa. Joitain vuosia sitten vapaa-ajan asunto siirtyi Jarin omistukseen ja toimii nyt Lukkarilan perheen kakkoskotina.
Jarin äiti on Pudasjärveltä kotoisin, ja on omaa sukua Puolakanaho. Marjollakin on kytköksiä paikkakuntaan: Sukututkimuksessa paljastui, että hänen mummonsa mummo oli syntyisin Livolta.
Lukkarilat pohtivat, että jonakin päivänä he voisivat itse muuttaa Liepeeseen. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika, vaan nyt pappilan toiminta jatkuu samaan tapaan kuin seurakunnan omistuksen aikana. Itse pappilarakennus on asuinkäytössä ja siinä on vuokralaiset.
Liepeen väentupa sen sijaan on kaikkien käytössä, ja Lukkarilat vuokraavat sitä erilaisiin tarkoituksiin. Tuvan toisessa päädyssä on tunnelmallinen hirsipirtti ja toisessa kokoustilana toimiva tilava kamari ja pesutilat. Keskellä rakennusta on keittiö.
Tiloja on jo vuokrattu ensi kesänä pidettäviin juhliin ja tilaisuuksiin. Väentupaan mahtuu hyvin 50 henkeä.
– Väentupa sopii mainiosti esimerkiksi perhejuhlien, koulutusten, kokousten ja erilaisten tilaisuuksien pitopaikaksi.
Lukkarilat toivovat tiloille mahdollisimman korkeaa käyttöastetta ja sen takia he ovat hinnoitelleet vuokrat varsin kohtuullisiksi. He itse eivät ole aikeissa järjestää tiloissa tapahtumia, mutta ottavat mielellään ideoita vastaan siitä, millaista käyttöä Liepeeseen toivottaisiin. Parasta aikaa Lukkarilat ovat myös luomassa kontakteja paikallisiin toimijoihin, niin pitopalveluyrittäjiin kuin tiloja tarvitseviin järjestöihinkin.
Yrittäminen on pariskunnalle entuudestaan tuttua. Jari Lukkarila pyörittää mainostuotteisiin ja liikelahjoihin keskittynyttä yritystä ja Marjo työskentelee pankissa. Silti astuminen pitopaikan pyörittäjiksi toi mukanaan paljon uutta.
– Ihan ensiksi teimme itse nettisivut ja loimme varausjärjestelmän. Siinäkin oppi uutta, Jari Lukkarila muistelee.
Netin kautta toiminta onkin jo saanut mukavasti näkyvyyttä, kun yrittäjät tuottavat sisältöä etenkin sosiaalisen median tileille. Pudasjärveläiset vaikuttavat olevan iloisia siitä, että pappila sai uuden elämän:
– Sitä kautta on tullut myös kiitoksia ja onnitteluja.
Ensitöikseen Lukkarilat ovat siivonneet ja järjestelleet paikkoja väentuvassa ja varastoissa. Kiinteistön kaupan lisäksi he tekivät erillisen kaupan irtaimistosta seurakunnan kanssa. Paljon on täytynyt hankkia myös uutta aina aterimista ja astioista taloustavaroihin ja tekstiileihin.
Kesäkuun alussa väentuvan lattia hiotaan ja lakataan kuntoon. Sitten alkaakin kesän juhlakausi.
Lukkarilat aikovat kunnostaa tiloja pikkuhiljaa. Heillä on käytettävissään rakennuksiin tehty kuntokartoitus, joka osoittaa toimien tärkeysjärjestystä.
– Tästä pitäisi vähän muokata maata syrjemmäs, Jari Lukkarila osoittaa väentuvan perustuksia.
Rakennukset ovat Museoviraston suojelemia, joten noin vain ei voi remontteja tehdä, vaan toimet täytyy hyväksyttää virastolla. Suojelumerkintä vaikuttaa varsinkin ulkopuolella tehtäviin töihin.
Lukkariloiden mukaan rakenteiden peruskunto on onneksi yllättävänkin hyvä.
– Tärkeintä on, että pipo ja sukat ovat kunnossa.
Myös uutta on suunnitelmissa:
– Sauna tänne ainakin pitää rakentaa, Jari Lukkarila tuumii.
Liepeen pappila on vuosien saatossa nähnyt paljon Iijoen varressa.
Mäen päällä sijaitsevaa pappilaa ympäröivät pellot. Näkymä joelle aukeaa avarana, mutta naapureita ei ole vieressä – pappilalla on oma rauhallinen paikkansa.
Kaupassa Jari ja Marko Lukkarilalle tuli hehtaarin tontti. Ympäröivät pellot jäivät seurakunnan omistukseen.
– Meille on sanottu, että tämä on Kurenalustan korkein paikka, Lukkarilat sanovat ja katsovat ympärilleen.
Pudasjärven seurakunnan kappalaisen pappilaksi Lievet-niminen tila siirtyi vuonna 1835 vahvistetun tilanvaihdon myötä.
Pappilan hirsirakenteinen väentupa on alun perin ollut tilan vanhempi päärakennus.
Tarkka rakennusvuosi ei ole tiedossa.
– Väentupa on rakennettu 1800-luvun alussa tai jopa 1700-luvun puolella. Kovin paljon historiatietoa emme ole vielä löytäneet, vaikka olemme etsineet, Marjo Lukkarila kertoo.
Hirsissä näkyy ajan patina. Eteiseen nimikirjaimensa on kaivertanut useampikin vierailija.
Aikanaan väentupa on toiminut pappilan palvelusväen asuintilana ja palvellut myös erilaisissa yhteiskunnallisissa tarkoituksissa, kuten parantolana.
Tilan päärakennuksen, Liepeen pappilan, vanhimmat osat ovat valmistuneet vuonna 1844.
Päärakennusta on peruskorjattu vuosien varrella.
Lisäksi pihapiirissä on vanha, korkea makasiini, pitkä talousrakennus, jossa on muun muassa varastotiloja sekä maakellari.
