Ilahduttavan paljon nuoria osallistujia mukana, sanoi kilpailunjohtaja Heino Ruuskanen lauantaina, kun 22. umpihankihiihdon MM-kilpailu oli suurimmalle osalle hiihtäjistä alkamassa.
Reilun 250 kilpailijan joukossa oli ensikertalaisia 66.Hiihtäjistä yli 50 oli Oulun seudulta. Ruuskanen tietää kerran käyneiden usein tulevan uudelleen ja houkuttelevan kavereita mukaan.
Syötteen alueella järjestettävän tapahtuman oululaiset taitavat kokea läheiseksi, täällä kun monet luonnosta kiinnostuneet viettävät vapaa-aikojaan, hän arveli.
Tällä kertaa osa hiihdon reitistä kulki kansallispuistossa lauantaina, suurin osa kuitenkin Metsähallituksen talousmetsissä. Yöleiriin Kumpu-Torasvaaraan kulku vei neljän pakollisen tehtävärastin ja kolmen vapaaehtoisen lisärastin kautta.
Pisimmillään hiihtoa kertyi lauantaina liki 50 kilometriä. Sunnuntainen umpihankiosuus oli vajaan kymmenen kilometrin pituinen. Maali oli Varpuperällä.
Äärimmäisen raskas reissu, luonnehtivat joukkuevoittoon sivakoineen Laskuvarjojääkärikillan miehet. He lähtivät sunnuntain hiihtoon 12 minuuttia ensimmäisenä matkaan päässeen Team Peltosen jälkeen.
Maalissa ero toiseksi yltäneeseen Antin huolto ja palvelut-joukkueeseen oli reilusti, liki kymmenen minuuttia.
– Lauantaina hiihdettiin paljon umpea, se taisi virittää paikat kestämään vauhtia sunnuntaina. reput pakattiin aamulla niin, että kolmelle ladunavaajalle tuli vähiten kannettavaa.
Muut kilpailijat tunnustivat LJK:n joukkueen olleen lauantain osuudella latuhöylän roolissa. Valmiita uria ei kisa-alueella juuri ollut, joten miehet joutuivat lujille upottavassa lumessa hiihtäessään.
Tehtävärasteilla testattiin perinteisesti arviointi- ja ensiaputaitoja sekä luonnontuntemusta. Viittaus paikallishistoriaakin löytyi viitteitä ykkösrastilta. Siellä kilpailijan piti arvioida kahden pystytankoon sijoitetun valon etäisyys.
Timo Kerälä, joka järjestäjien puolesta rastilla oli, naureskeli valojen kuvaavan Syötteen 1970-luvun tunnistamattomia valoilmiöitä.
Tehtävärasteista kuuli osanottajilta hyvin erilaisia kommentteja. Team Peltosen Janne Karhu kiitteli niiden olleen erittäin hyviä. Nyt niissä ei ollut arvontatunnelmaa, muutkin Peltoset kehuivat.
Hankalimmalta tuntui joukkueesta tehtävä, jossa näkymättömissä olleen esineen paino piti arvioida vetämällä sitä narusta. Kun sekään ei joukkueella pahasti pieleen mennyt, pääsi Team Peltonen sunnuntaina lähtemään ensimmäisenä.
Lauantain 49 kilometrin ja 9,5 tunnin hiihto tuntuu lihaksissa, miehet myönsivät. Upottavan lumen lisäksi nollan kieppeille välillä kohonnut lämpö sai suksenpohjat jäätymään. Joukkue supistui viime vaiheessa nelimiehiseksi sairastapauksen takia.
Team Peltosen vauhti ei yltynyt odotetuksi. Maaliin he ehtivät vasta seitsemäntenä. Viimevuotisesta vauhdista jäi myös Metsäläiset, tällä kertaa sijoitus oli kahdeksas.
Tiukoille joutui myös vakiomenestyjä Kiinteistöneliö. Tehtävärasteilta tuli takamatkaa 12 minuuttia Peltosiin. Taivallusta hidasti myös kärkihiihtäjä Antti Ihmeen jo lauantaina katkennut suksi.
Keskeytys ei moisen pikkuseikan vuoksi tullut joukkueen mieleenkään. Pitkän suksen takapäästä vain sahalla pala pois, ja pätkä kärkeen teippaamalla, Ihme kertoi.
Raskaan hiihtokelin ansioksi katsoi monet kerrat palkintosijoille yltänyt Nahjukset yltämisensä neljänneksi reilusta takamatkasta huolimatta. Kun latua avanneen vauhti ei ollut kovaa, ehti jäljempänä hiihtänyt hyvin palautua, perusteli Timo Ålgars.
– Tavoite oli lauantain epäonnen jälkeen vain päästä äkkiä kotimatkalle. Eihän se onnistunut kun pitää jäädä palkintojenjakoon, naureskeli joukkuetoveri Markku Kivelä.
Nahjusten mielestä rastitehtävissä oli onnella liikaa osuutta, taitoa ei niissä niinkään mitattu. Sitäkään eivät miehet pitäneet hyvänä, että koko joukkue ei saanut yhdessä tehtäviä ratkoa.
Niin paljon positiivisen puolelle arvio kuitenkin kääntyi, että ensi talvenakin keskisuomalainen Nahjukset kisassa nähdään, Kivelä kertoi sovitun.
Kärkipäähän rynnisti tällä kertaa nuorten miesten joukkueita. Toiseksi yltäneessä ryhmässä hiihti Antti Tolonen parikymppisten kaksospoikiensa Jussin ja Tuomon kanssa.
Viides oli oululaisten Zoutsenkylä. Siihen viime tingassa mukaan pyydetty ranualaislähtöinen Simo Impiö kertoi hiihdelleensä ummessa tänä talvena jonkin verran.
Syötteen vaaroissa hän tosin arveli joutuvansa selvästi tiukemmalle kuin yleensä, mielimaasto kun on ollut Litokairan soilla. Kun yö sitten oli mennyt hyvässä makuupussissa kahden makuualustan päällä, pääsi joukkue umpiselle kärkipäässä.
– Kova urakka, mutta hyvin jaksoin. Toiset joutuivat suurimman osan matkaa latua aukoneen, lyhyillä suksillani kun pehmeässä lumessa eteneminen ei ollut sitä vauhdikkainta menoa, kertoi Impiö maalissa.