Ryhmä Kotkan Karhulasta olevia nuoria mutta jo kokeneita luonnossa liikkujia päätti viettää syyslomaviikkonsa kunnon vaelluksella.
Opaskirjoja tutkimalla kymmenen hengen joukko valitsi kohteeksi Syötteen kansallispuiston.
Tämähän on lähellä, ei ollut kotoa kuin kahdeksan tunnin ajomatka, naureskeli partionjohtaja Minna Naukkarinen valintaa. Aikataulu piti, porukka siirtyi Syötteen luontokeskukselta taksikyydillä retken lähtöpaikalle Posion Sivakkavaaraan.
UKK-reitti löytyi vaivatta, samoin ensimmäiseksi yöpymispaikaksi suunniteltu Lomavaaran autiotupa lähellä Kouvaa. Hyvin sinne kuuden hengen kämppään me kaikki mahduimme, Naukkarinen sanoi.
– Ihan helppoa ei reitillä pysyminen Kouvan pohjoispuolella ollut. Puissa olevat reittimerkinnät kyllä ovat hyvässä kunnossa, mutta kai kulkijoiden vähyydestä johtuu, että ei siellä paljon polkua ole.
Partiolaisista Aino Raki oli ensimmäistä kertaa kunnon vaelluksella myöhäissyksyllä. Viime viikon alkupuolen sää oli hänestä juuri sopiva, oli viileää, kuivaa eikä tietenkään ötököitä haittana.
– Voisi kai täällä käydä kesällä tai vaikka talvella. Autiotupia on näköjään sopivasti, kyllä oli mukava päästä tupaa lämmittämään, ruokaa laittamaan ja vaatteita kuivattamaan.
Rakin mielestä reissu oli onnistunut, mitään erityisen vaikuttavaa ei näkynyt, mutta varsinkin kansallispuiston vanhat kuusikot naavoineen ja luppoineen olivat kaikkia ihastuttaneet.
Pitkän patikoinnin jälkeen tuntui Rytivaaran varaustupa kuin hotellilta, kehui Minna Naukkarinen. Partiolaiset pääsivät siellä aiempien kävijöiden valmiiksi lämmittämään tupaan ja saunaan.
Reissun kolmannen yön ryhmä vietti Toraslammen autiotuvassa. Päiväosuus ennen sitä oli Naukkarisesta maisemiltaan retken parasta antia, ja yöpaikka erittäin mukava.
Syötteen lähialueen ulkopuolella ei muita kulkijoita juuri nähty, hän kertoi. Mutta porot ja kuukkelit olivat etelärannikon nuorille melkein eksotiikkaa. Muutama koppelo, metso, kärppä ja tunnistamatta jäänyt pöllö olivat myös retekeensä tyytyväisiä vaeltajia ilahduttaneet.
