Pudasjärven seurakunnan neljä vuotta istuneen kirkkovaltuuston viimeinen kokous pui antaumuksella kirkkoneuvoston esitystä kappalaisen viran lakkauttamisesta tulevan kesäkuun alussa.
Kirkkoneuvostossa oli asiasta ollut kahdenlaisia käsityksiä, äänestyspäätöksellä 6-3 se oli päätynyt kirkkoherran pohjaesityksen taakse.
Keskustelun aluksi kirkkoherra Timo Liikanen kehotti päättäjiä pohtimaan asiaa miettimättä sitä, ketkä nyt papistossa tehtäviä hoitavat. Hän pohjusti asiaa mainiten, että toisen seurakuntapastorin virkaa ei ole lakkautettu, vaikka se on ollut pitkään täyttämättä.
Valtuutettu Iivari Jurmu, joka kirkkoneuvostossa oli vastaehdotuksen tehnyt, esitteli siellä vähemmistöön jääneiden kantoja. Kokemukselle ja koulutukselle pitää antaa arvoa ja kappalaiselta vaadittava pastoraalitutkinto olisi hyvästä.
Jurmu muistutti kappalaisen virka lakkautetun Pudasjärvellä vuonna 1928, siitä oli saatu sapiskaa piispaa myöten. Siitä lähtien, kun virka uudelleen perustettiin vuonna 1947, on sitä hoitanut kuusi kappalaista, mikä hänestä osoittaa hyvää sitoutumista.
Jurmu, kuten samoilla lainjoilla ollut kirkkovaltuutettu Juhani Mattila sanoivat kuitenkin kunnioittavansa kirkkoneuvoston päätöstä, eikä vastaehdotusta tehty.
Papiston sitoutumisesta löytyi valtuutetuilta monenlaisia lukuja. Veli Nikulan mukaan seurakuntapastorit eivät ole kovinkaan sitoutuneita olleet. Puheenjohtaja Arvo Niskasaari muistutti seurakuntapastorien viipyneen Pudasjärvellä keksimäärin kaksi vuotta.
Mauno Ruokangas arveli tuomiokapitulin määräilleen pastoreita muualle, Niskasaari kumosi käsityksen. Terttu Puurunen, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja, korosti talouden tasapainottamisessa jokaisen kuopan täyttämisen tärkeyttä, viran lakkauttamisella säästyvän 4000 euronkin.
Irma Inget ihmetteli sitoutumisen puutetta ja sitä ettei leipä taida papeille maistua. Sointu Veivo muistutti ihmisten, pappienkin, tekevän ratkaisujaan monista syistä.
Kirkkoherra Liikanen muistutti vielä nuorten työelämäidentiteetin voivan olla kovin toisenlainen kuin vanhempien ja hoksautti kirkkoherrojenkin vaihtuneen seurakunnassa tiheänlaiseen.
Kirkkoneuvostossa vähemmistöön jääneetkin pitivät käytyä keskustelua hyvänä ja tarpeellisena, eikä äänestystä liki valitussa kokoonpanossaan istuneen valtuuston kokouksessa tullut.
