Hir­vi­lu­vat myön­net­ty – katso, pal­jon­ko tuli Pu­das­jär­vel­le ja miten ne jaet­tiin

Oulunkaari muistuttaa: Toi­sel­le ko­ro­na­ro­ko­tuk­sel­le tärkeä tulla an­net­tu­na aikana

Pääkirjoitus: Tar­vi­taan ko­ro­na­pas­si, koska oh­jeis­tuk­set ja suo­si­tuk­set eivät enää auta

Tilaajille

Ke­säe­ri­koi­nen: Ii­nat­ti­vaa­ran ku­pa­ri­kai­vos 1700-lu­vul­la – "Re­gist­raat­to­ri Amb­ro­sius He­deng­ran oli saanut Ruot­siin tietoja Suo­mes­sa ole­vis­ta mal­mi­löy­döis­tä ja kiin­nos­tu­nut"

Artikkelin kirjoittaja Jorma Kukka on löytänyt uutta tietoa 1600–1700-lukujen pudasjärveläisestä kaivosteollisuudesta.

Muistan, kun meitä Iinattijärven kansakoululaisia käytettiin 1950-luvulla koulun lähistöllä olevassa Vaskivaarassa (entinen Iinattivaara) katsomassa vanhan kuparikaivoksen kaivoskuoppia. Silloin kaivoksen ajankohta ym. tiedot jäivät varsin hämäriksi, mutta aika paljonkin tietoa siitä on sitten ajan kanssa kertynyt.

Kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen pojan tyttärenpoika Zacrhris Schalin julkaisi 1905 ruotsinkielisessä Teknikern -aikakauskirjassa neliosaisen juttusarjan Iinattivaaran kuparikaivoksesta 1700-luvulla. Schalin perusti kirjoituksensa isoisoisänsä jälkeen jääneeseen aineistoon, johon kuului mm. vääpeli Gustaf Frimodigin Raahessa 1767 päiväämä kertomus.