Jouluna saa ko­ris­tel­la! – Luonto on as­kar­te­li­jal­le aar­re­ait­ta

Tonttuovi on täksi jouluksi pitänyt nostaa tavallista ylemmäs, puolitoistavuotias Hugo kun on siitäkin kiinnostunut. Jouluisen kranssin valmistus lähtee liimaseoksessa käytetyistä oksanpätkistä. Kävyt ovat Mari Satokankaalle mieluisa materiaali, kuten muukin luonnosta löytyvä. Välillä on Mari Satokankaalla käyttöä myös ompelukoneelle. Myyntiin asti ei vain aina ehdi tehdä, vaikka halua sellaiseen olisi, hän harmittelee.
Tonttuovi on täksi jouluksi pitänyt nostaa tavallista ylemmäs, puolitoistavuotias Hugo kun on siitäkin kiinnostunut.
Tonttuovi on täksi jouluksi pitänyt nostaa tavallista ylemmäs, puolitoistavuotias Hugo kun on siitäkin kiinnostunut.
Kuva: Toivo Kiminki

Ihan vähän Sarakylän Ruuhensuolla asuvaa Mari Satokangasta harmittaa. Tälle joululle ei taida valmistua yhtään uutta joulukoristetta. Into ei monitaitoiseksi kädentaitajaksi tunnetulta naiselta ole loppunut, mutta kun on muitakin kiireitä.

Satokankaan suunnitelmissa oli tuoda ompelemiaan enkeleitä Kurenalle joulumyyjäisiin, mutta Iso-Syötteen talvikauden avaus piti hänet tiukasti töissä lipunmyyntipaikalla.

Työkiireiden lisäksi osansa perheenäidin ajasta vie varsinkin nuorimmainen, puolitoistavuotias Hugo. Tämän isoveli, viisivuotias Veeti on tullut äitiinsä. Intoa vain on vielä enemmän kuin taitoa, Mari Satokangas naurahtaa.

Mutta aiemmin valmistuneet joulukoristeet on hyvissä ajoin kaiveltu esille. Pientä kunnostelua ne vaativat, joten näppituntuma askarteluun säilyy. Satokangas pohtii, ettei ole vielä ehtinyt pihan suuren risuporon sarviakaan kunnostaa.

Risut ja muut luonnonmateriaalit ovat Satokankaan mieleen. Niitä hän keräilee kun sopivaa eteen tulee. Silloin ei vielä ole mielessä mitä löydöistä tulee, sen aika on myöhemmin.

– Ideoita löytyy itseltä mutta myös muiden harrastajien töitä katsellessa. Mutta oma jälki pitää näkyä, itse suunniteltukin tuntuu parhaalta.

– Viime joulun villitys, tonttuovi, pitää nyt nostaa Hugon takia uuteen paikkaan, Satokangas hymähtää.

Mutta ainakin piparkakkutalon koristeluun pääsevät perheen pienimmätkin mukaan, hän lupaa.

Jäälyhtyjä on Satokankailla tehty joinain talvina paljonkin. Päällimmäisenä näppejä kylmänneestä puuhasta on mielessä sään armoilla oleminen. Muutamana talvena sää lämpesi jouluksi niin, että ahkeroinnista jäi jäljelle vain sulaneet rippeet.

Mutta pelkästään joulua varten ei Mari Satokangas näpertele.

– Harrastus on ympärivuotista, välillä vain enemmän pinnalla kuin yleensä, hän kertoo.