Tiettävästi maailman ensimmäinen joulukortti lähetettiin Englannissa vuonna 1843, kun museonjohtaja Sir Henry Cole varta vasten tilasi sellaisia taitelijalta. Mustavalkoisia kortteja painettiin tuhat kappaletta ja ne väritettiin käsityönä. Korttiin oli kuvattu perhe jouluaterialla.
Yksittäisiä joulutervehdyksiä rustattiin vielä 1850-luvun puoliväliin saakka enimmäkseen omin käsin ja toimitettiin suoraan vastaanottajalla – kädestä käteen, samalla tapaa kuin tekevät koululaiset joulun alla vielä tänäkin päivänä.
Teollisen vallankumouksen aikana joulukorttien lähetys Euroopassa yleistyi. Postinkulku teknistyi ja postimerkkien käyttöönoton myötä lähettäminen kävi vaivattomaksi. 1860-luvulla maailman joulukorttikeskuksena toimi Saksa.
Varhaisin Suomeen kirjekuoressa saapunut joulutervehdys lienee 1850-luvulta, mutta ensimmäinen varsinainen joulukortti lähetettiin vuonna 1871, kun postikortista tuli Suomen postin virallinen lähetysmuoto.
Aluksi joulukortteja kirjoittivat toisilleen säätyläiset, mutta kirjoitustaidon myötä tapa levisi nopeasti kaikkiin kansankerroksiin. 1900-luvun alku oli varsinaista posti- ja joulukorttien kultakautta.
Joulukortit peilaavat aikaansa. Ne kertovat paitsi jouluperinteidemme kehityksestä, mutta samalla myös muuttuvasta yhteiskunnastamme.
Ensimmäiset Suomessa lähetetyt painetut joulukortit olivat ulkomaista alkuperää. Niissä saatettiin kuvata talvisia maisemia, jotka eivät aina näyttäneet kovin kotoisilta. Myöhemmin kuviin tulivat mukaan leikkivät lapset ja tontut, ajankohtaan sopivissa askareissaan.
Joulukortteja kuvittaneilla taiteilijoilla on ollut suuri merkitys joulutraditioidemme. Esimerkiksi ruotsalaistaiteilija Jenny Nyströmiä voidaan joulumuorin sijasta pitää nykyisten joulutonttujemme äitinä. Ensimmäistä kertaa juuri hän piirsi tontun joulukorttiinsa 1870-luvulla.
Myös Suomeen rantautuneen joulutonttuperinteen ensimmäisenä esikuvana toimi tarinan mukaan Nyströmin oma isä.
Toinen joulukortteissa kautta aikain esiintynyt kestosuosikki on joulupossu eli suoraan sanoen sika. Kinkun päätyminen pohjoismaiseen joulupöytään ei tosin ole joulukorttien ansiota, vaan normaalista vuodenkierrosta johtuva ilmiö. Jo ennen kristinuskoa muinais-skandinaavisissa talvipäivänseisausjuhlassa Frey-jumalalle pyhitetty sika uhrattiin ja syötiin. Siat oli yleensäkin tapana teurastaa ilmojen kylmettyä ennen joulua.
Possut ja tontut ovat kuitenkin yhdessä seikkailleet joulukorteissa aivan perinteen alkuajoista saakka. Yleensä 1900-luvun alun joulukorteissa on jollain tapaa esillä ruoka, jota joulun aikaan oli tapana ylenpalttisesti nauttia.
Joulupukki ilmestyy joulukortteihin varsin myöhään. Nykyään tuntemamme aidon suomalaisen joulupukin keksi Markus Rautio eli Markus-setä vasta vuonna 1927 ja esitteli tämän radion lastenohjelmassaan.
Joulukorteissa joulupukki alkoi pikkuhiljaa esiintyä vasta 1930-luvulta lähtien. Joulupukkia edeltäneet huonokäytöksiset sarvipäiset nuutti- ja tapaninpukit eivät oikein soveltuneet joulun rauhan tunnelmaan. Suurempaan suosioon kortin aiheena joulupukki on noussut vasta nykypäivinä.
Nykyisin kiinteästi jouluumme kuuluvat joululahjapaketit ilmestyvät joulupukin rekeen vasta 1940-luvulla, jolloin kaupallisen joulun perinne alkoi rantautua myös Suomeen. Yllättävää kyllä pukin rekeä saattoi tuolloin vielä vetää hevonen, vuohi tai jopa pari possua.
Poron valjastus joulupukin vetojuhdaksi oli tapahtunut kuitenkin jo vuonna 1939 erään amerikkalaisen tavarataloketjun toimesta. Markkinointikampanjan yhteydessä syntyi mm. kuuluisa Petteri Punakuono. Rapakontakaisen esimerkin mukaan Suomessa oli luontevaa omaksua ajatus, että joulupukki saapui Lapista nimenomaan porolla.
Joulukuusi on joulupukkia vanhempi keksintö, mutta sekin yleistyi kodeissa ja myös joulukorteissa vasta 1920-luvun koulujen kuusijuhlien myötä. Kuuset ja joulukynttilät liittyvät joulukorteissa kiinteästi yhteen.
Kynttilöitä esiintyy myös joulun kristillisestä perinteestä kertovissa korteissa, samoin Kristuksen syntymää kuvaava joulun tähti. Lapsi ja tähti oli kuuluisimman joulukorttitaiteilijamme Rudolf Koivun tavaramerkki 1920-30 -luvuilla. Myös lumiukot, linnut, kukkaset ja onnea tuottavat symbolit ovat olleet hänen joulukorttiensa yleisiä kuva-aiheita.
Yleisesti suosittu aihe on kautta aikain ollut myös joulukirkko. Hartaampitunnelmaisia joulukortteja lähetettiin erityisesti sotien aikana, jolloin vaikeiden aikojen vallitessa ei haluttu korostaa joulujuhlan iloista luonnetta.
Miesten taistellessa rintamalla, kotiväen lähettämistä korteista kuvastuu huoli – mutta myös vahva luottamus korkeimpaan. Korteissa ei enää toivotettu hauskaa joulua, vaan tyydyttiin korkeintaan hyvään. Useimmiten toivotettiin kuitenkin joulurauhaa.
1950–1960-luvuilta lähtien joulukortteihin on tullut mukaan teknologian kehittymisen myötä monipuolisempaa materiaalia. Esimerkiksi joulupukki saattaa ajella autolla, junalla tai lentokoneella ja jopa avaruusraketilla.
Nykyisin perinteisten jouluaiheiden rinnalle ja pääosiin ovat päässeet jopa sarjakuva- ja animaatiofilmien sankarit. Tyylisuuntia on laajennettu perinteisistä aiheista myös huumorin puolelle sekä pisimmälle vietynä joulun kaupallisuutta ja ylensyöntiä karrikoivaan satiiriin.
Yhteistä joulukorteille kautta aikain on kuitenkin ollut se, että kovin propakandistisiin tai poliittisiin tarkoituksiin niitä ei ole koskaan käytetty. Ei edes kaikkein vaikeimpina aikoina. Jokin meille sentään on pyhää.
Joulukorteissa ei myöskään yleensä kuvata työntekoa. Työtä tekevät ainoastaan joulupukki ja tontut sekä korkeintaan kirkkorekeä vetävä hevonen. Muut saavat nauttia joulunpyhien kiireiseen tuomasta hetken hengähdystauosta.
Suomalainen joulukorttiperinne on traditio, jonka ei soisi väistyvän historian hämärään nykyisten teknisten viestintäkanavien yleistyessä.
Postin ensimmäisten tilastojen mukaan vuonna 1882 Suomessa lähetettiin noin 100 000 postikorttia. Vuonna 1900 määrä oli noussut jo kahdeksankertaiseksi ja viisi vuotta myöhemmin kortteja lähetettiin noin 2,7 miljoonaa kappaletta.
Vuonna 1960 lähetettiin runsaat 10 miljoonaa joulukorttia ja kymmenen vuotta myöhemmin yli 20 miljoonaa. 1990-luvulle tultaessa määrä kaksinkertaistui. 50 miljoonan joulukortin raja ylitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995. Niillä main luku on pysynyt uudelle vuosituhannelle tultaessa.
Juttu on alun perin julkaistu Iijokiseudussa 23.12.2010.
Kortteja vuosisadan alusta sotavuosien jälkeiseen aikaan
Ylimpänä vasemmalla ruotsalaisvaikutteinen tonttukortti vuodelta 1916, jonka myötä joulutontut tulivat jouluperinteeseemme.
Oikealla venäläistaiteilijan näkemys joulunvietosta vuodelta 1917.
Jälkimmäisen alla amerikanserkkujen 1920-luvulla Suomeen lähettämä joulutervehdys, joka poikkeaa tyyliltään huomattavasti nykyisistä joulutraditioista.
Vasemmalla vuodelta 1919 peräisin oleva luminen joulumaisema viittaa taas vahvasti saksalaiseen tyylisuuntaan.
Ylhäällä nippu 1920-luvun joulukortteja, joita kokonsa puolesta kertovat jotain aikansa kansantaloudesta.
Alla oleva kukkaisasetelma vuodelta 1923 on paremmin pärjäävän kaupunkilaisperheen maalaistutuilleen lähettämä.
Kortit, joissa näkyy neidon ja kinkun kanssa tanssiva tonttu sekä äiti ja tytär ovat talvisodan joulupostia. Ne heittävät hieman ristiriitaisen kuvan sotajoulun 1939 tunnelmasta.
Todennäköisesti tonttukortti on painettu ennen sotaa, samoin kuin jouluna 1941 lähetetty kortti joulupukista porsasvaljakoineen.
Vasemmassa alakulmassa, vuosilta 1941-43 peräisin olevissa jatkosodan kenttäpostikorteissa luotetaan korkeimpaan ennen taistelua ja ehkäpä myös sen jälkeen.
Yläpuolen kortti vuodelta 1942 sisältää ehkä aikansa tilannekomiikkaa.
Oikean alanurkan kolme joulukorttia on lähetetty ensimmäisinä rauhan jouluina.
Vuoden 1944 kortissa ehkäpä sotakorvauspaketteja häkäpöntöllään kuljettava joulupukki kuvaa aikaansa osuvasti. Viereisessä kortissa vuonna 1946 tonttu uskaltaa jo toivottaa hauskaa joulua.
Jälkimmäisen yläpuolella kaikkien joulutonttujen äidin, 1800-luvun lopulla joulukorttejaan piirtäneen ruotsalaistaiteilija Jenny Nyströmin ajaton joulukirkkokuvaelma, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä.
