Oulun Vesi iskee rytmikkäästi päätään Viinivaaran mäntyyn, kuten se on tehnyt jo vuosikymmenet. Ehkä kannattaisi jo haudata välillä päänsä Olvassuon turpeeseen, sillä loppua toivottomalle prosessille ei näy. Luulisi sen alkavan tuntua oululaisen veronmaksajan kukkarossa. Selvityksiin, arviointeihin ja konsulttipalkkioihin hukatut miljoonat eivät tule ikinä vesimaksuilla maksettua.
Mielenkiintoista tässä prosessissa on paikallisten hallintoviranomaisten rooli. Aluehallintoviraston lupapäätös tulee hylsynä takaisin hallinto-oikeudesta ja ympäristöministeriö hyllyttää lausunnonantajan roolista maakunnallisen Ely-keskuksen. Asiasta lausuntoja tulee nyt Varsinais-Suomesta.
Perin merkillistä on, että normaalissa viranomaistoiminnassa syntyy jääviyskysymyksiä. Maan korkeimpien hallintoelinten luottamus paikallistason kykyyn valmistella asioita ei näytä olevan kaksinen. Saattaa olla, että asialla on pian vaikutusta jopa yleiseen mielipiteeseen.
Viinivaara ei ole ainoa tapaus, jossa maakunnalliset hallintoelimet ovat olleet suorastaan asianosaisia. Esimerkiksi Pudasjärven pienellä Pintamojärvellä säännöstelyluvan haltijat ovat rikkoneet Vesioikeuden määräämiä lupaehtoja ja niitä valvovat viranomaiset laiminlyöneet valvontavelvollisuuksiaan vuosikymmenet. Onpa myönnetty ympäristölupiakin, jotka ovat ristiriidassa ylempien oikeusasteiden päätösten kanssa.
Kuka se aikanaan sanoi, että 9- on viranomaistyöstä erinomainen arvosana, mutta jo 5-:llakin luokalta pääsee? Nyt on taidettu jo mennä sen alle sekä Viinivaarassa että Pintamolla. Missä muualla? Saattaisi olla viisasta, että tästä lähtien asianomaiset viranomaiset jääväisivät itsensä kaikesta, mikä vähänkin viittaa nestemäiseen suuntaan.