Ei ole häävi olla flunssan kourittavana. Koko roppaa särkee ja poskionteloissa jumittaa.
Onneksi kalakaveri toi mateen ja norsseja, joten ainakin kunnon muonaa on tarjolla.
Keitin norsseja merisuolalla, mustapippurilla ja runsaalla sipulilla maustetussa vedessä ja söin ne voilla höystettynä. Ja uskokaa tai älkää, poskiontelot rupesivat tyhjenemään. Kun räväkästi niisti, kuului ääni, kuin olisi keitetystä lahnan päästä silmän suuhunsa imaissut.
Maailma on saanut uuden kukkulan kuninkaan, Donald J Trumpin. On minua yhdeksän kuukautta ja kuusi päivää nuorempi.
Sieltä kukkulaltaan Trump nyt vetelee naruista, joiden toiset päät ovat milloin missäkin. On Somaliassa, Sudanissa, Libyassa, Syyriassa, Irakissa, Iranissa, Jemenissä puhumattakaan Kiinaa ja Meksikoa ja monia muitakin maita.
Rintamia on joka suuntaan. Ei Trump muista, että paras kirvesmies ei ole se, joka eniten lastuja saa aikaan.
Lapsena leikittiin kukkulan kuningasta, ja lopulta kun kuninkaalla oli rintamasuunta joka suuntaan, hänelle kävi huonosti. Kukkulan kuningas pudotettiin lumikasan päältä, ja tilanne johti armottomaan sylipainiin. Kunhan nyt ei vaan Trumpille kävisi samoin.
Itsekkyys ja hillitön populismi ovat kukkulan kuninkaiden aseita. Amerikka ensin, Englanti ensin, Ranska ensin ja ehkäpä Saksakin kohta ensin. Muut tulkoot kaukana perässä.
Ja jos ei hyvällä uskota, rakennetaan ihan oikeita raja-aitoja, kuten USA:n ja Meksikon välille. Maahantulokieltoa aidoilla vahvistetaan.
Kun Trump vahvisti maahantulokiellon, nousi kukkulalle hetkeksi rohkea nainen, virkaatekevä oikeusministeri Sally Yate. Hän julisti, että Trump on väärässä, kielto on perustuslain vastainen.
Mutta siihenpä se kukkulan kuninkuus sitten päättyikin. Trump erotti hänet ja tilalle tuli Dana Boente. Mutta valitustuomioistuinpa piti Sallyn tyrmäyksen voimassa. Seuraavaksi Trumpin vaatimuksesta asiasta päättää korkein oikeus.
Trump käy näin yhden miehen sotaa oikeuslaitosta vastaan. Ei se monessa maassa onnistuisi, vaan noutaja tulisi ja veisi pois. Eikä enää palauttaisi.
Outoja tapahtuu myös Euroopassa. Kun Ranskan presidentiksi pyrkivän äärioikeistolaisen Le Penin vaalitilaisuudessa joku esitti ehdokkaan mielestä sopimattoman kysymyksen, lensi kysyjä ulos kuin se suomalainen leppäkeihäs. Monon pohjat vaan vilahtivat.
Ilmassa on aineksia kolmekymmentä luvun Euroopasta. Le Pen on omaksunut Trumpin menetelmät.
Mutta toimeen olisi tultava. EU:n ulkopoliittinen edustaja Federica Mogherini kävi heristämässä sormea Trumpille, ettei hän puuttuisi Euroopan asioihin.
Ei Federica huomannut, että Trump pui nyrkkiä oikeanpuoleisessa taskussaan.
Ei pitäisi uhota, vaan pitäisi ehdottaa rakentavaa kumppanuutta joka suuntaan, sanon minä ja rupean madetta nylkemään.
Eikä se muuten tarkoita, että epäoikeudenmukaisuudet pitäisi hyväksyä.
Paavo Kurttila