Eletään aikaa kun maailma näyttää erittäin sekavalta ja epävarmalta. Väistämättä tulee mieleen mihin ollaan menossa. Mutta meillä tavallisilla ihmisillä ei ole ollut historian saatossa mitään vaihtoehtoja.
On täytynyt ottaa se elämisen mahdollisuus mitä on milloinkin tarjottu. On ollut nälkä aikoja, kuollutkin nälkään, niin kuin tiedämme myös Pudasjärvellä.
Ei ole ollut ihmisillä ansiotyömahdollisuuksia joista olisi etes vähän saanut elämisen jatkomahdollisuuksia.
Vielä 1930 -luvulla on ollut ns. pula-aika, on täällä maaseudun asukkaillakin pitänyt turvautua hätäapu töihin,joita on ollut, esim metsiin kaivamisessa kuivatus ojia. On ollut metritaksat maa jo kylmetyksissä. Sen rahan räiskeen jokainen ymmärtää mitä sieltä on terveet ja raskaisiin töihin tottuneetkaan miehet saaneet. Joiden lapsiperheiden huushollissa, joilla ei ole ollut kuin korkeintaan yksi lehmä kanttura, niin ei ole paljon rasvalle röyhtäyttänyt.
Niin siitä on tullut perheen elättäjälle. Pakko työpaikka ja nöyryytys, vaikka halua oli, niin ansio tulo ei riittänyt, vaan jotenkin oli ollut eteenpäin mentävä.
Siinä oli jotenkin maaseudun ihmistenkin jopa hieman parantuneena työtilaisuuksina kun mm. metsätyö mahdollisuudet paranivat.
Kun tuli 1930 loppupuoli niin 199 alkoi talvisota ja alkoi taas epävarmuuden aika, jota käytännössä on jatkunut 1940 -luvun puoliväliin ja vähän sivukin.
Sitte on ollut kuitenkin rauhan aikaa ja ei ole onneksi joutunut aseisiin tarttumaan vihamielisenä tappamaan toisen puolen ihmisiä. Mutta sotaan varustautuminen Euroopassakin, myös Suomessammekin valitettavan totta ja yliampuvaa touhua.
Kun halutaan saada ydinaselupa, vaikka sievistellään, että vain sota-aikana. Ikään kuin lietsotaan valittavasti pääsyä kokeilemaan.
Toivottavasti ei koskaan.
Hyvää juhannuksen ja kesän aikaa.