Pääkirjoitus

Alue­vaa­lei­hin tar­vi­taan myös alueel­li­sia eh­dok­kai­ta – alue­de­mo­kra­tian ke­hit­ty­mi­nen vaatii myös pää­tän­tä­val­taa ja re­surs­se­ja

Pääkirjoitus
-
Kuva: Janne Körkkö

Juuri kun on kuntavaaleista päästy on edessä uudet vaalit. Hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä valitaan aluevaltuustot, jotka käyttävät ylintä valtaa. Ensimmäiset aluevaalit järjestetään jo sunnuntaina 23. tammikuuta.

Moni asia sekä hyvinvointialueiden että tulevien vaalien osalta on edelleen avoin. Syksy ja alkutalvi on aikaa selventää näitä asioita kansalaisille ja siksi valmistelun on oltava mahdollisimman läpinäkyvää. Mikä hyvinvointialue on, mitä se tekee ja miten se asemoituu suhteessa muihin aluehallinnon, kunnan ja valtion toimintoihin.

Aluehallinto ei ole uusi asia Suomessa. Moni muistaa entisen lääninhallituksen, joka oli merkittävä valtionhallinnon toimija alueellaan, mutta myös voimakas alueensa edunvalvoja valtioon päin. Lääninhallitukset lakkautettiin vuoden 2010 alussa ja tilalle tulivat ely-keskukset ja aluehallintovirastot.

Uutta on sen sijaan edustuksellisen demokratian tulo myös aluehallintoon. Sairaanhoitopiirien ja maakuntien valtuustojen edustajat valitaan välillisesti eli kunnanvaltuustoissa.

Aluevaltuuston toimikausi tulee olemaan neljä vuotta ja ne toimitetaan yhdessä kuntavaalien kanssa vuodesta 2025 alkaen.

Keskusteluun on nostettu jo, onko esimerkiksi järkevää tai ristiriidatonta, että sama henkilö toimisi kansanedustajana, aluevaltuustossa ja kunnanvaltuustossa. Laillisesti tämä lienee mahdollista, vaikkakin eturistiriidat ovat ilmeisiä. Puolueet tuskin haluavat yhdistelmästä luopua, koska katsovat nimekkäiden ehdokkaiden olevan etu. Onko se sitä demokratian näkökulmasta, tai kunnan ja alueen etu, onkin sitten eri asia.

Hyvinvointialueen aluevaltuusto ajaa koko alueen etua, siksi voi miettiä myös helposti mieleen tulevaa näkemystä, että kunnasta valittava ehdokas olisi jotenkin pääasiallisesti kunnan etujen takaaja. Nyt on löydettävä ehdokkaita, jotka kykenevät tasapuoliseen alueelliseen ajatteluun ja unohtamaan nurkkakuntaiset pyrkimykset. Aluevaltuusto sitten päättää miten ja missä palveluita ylläpidetään.

Nuoruus ei ole este ehdokkuudelle, eikä ikääntyminen. Kun Pudasjärvellä ehdokkuutta mietitään, on pystyttävä hakemaan näkyvä ja sopiva, jolla voisi olla kantopintaa myös Pudasjärven ulkopuolella, tai mietittävä äänestääkö naapurikunnan ehdokasta, jonka uskoo kykenevän tasapuoliseen ja koko alueen hyvinvointia edistävään toimintaan.

Suomeen on kaivattu aluehallintoa, joka nojaa alueelliseen päätäntäkykyyn ja saisi siihen myös valtuudet ja resurssit. Hyvinvointialue voisi kehittyä siihen suuntaan, mutta se edellyttäisi valtion keskushallinnolta uutta ajattelua ja myös nykyisen siilomaisen päätösvallan siirtoa. Samalla aluehallinto kouluttaisi luottamushenkilöitä toimimaan koko yhteiskunnan eduksi ja avaisi uraa osaltaan myös vaikkapa kansanedustajuuteen. Eduskuntaankaan ei kaivata paikallissarjan poliitikkoja.


Pääkirjoitus

Risto Pikkupeura

risto.pikkupeura@iijokiseutu.fi