Espoolaisen yrittäjän Timo Kujalan perustama asiantuntijaryhmä teki vuonna 2008 kantelun EU:n komissiolle metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenyydestä ja metsänhoitomaksusta. Se johti nykytilanteeseen, jossa jäsenyys ja maksu tulivat vapaaehtoisiksi.
Samainen kantelu muutti metsäkeskusten kaksoisroolin niin, että sen viranomaistoiminta eriytettiin liiketoiminnasta.
Kujala on vuosien mittaan hankkinut omistukseensa metsää eri puolilta Suomea. Jokaisella palstalla eivät eurot kuitenkaan Espoon miehen mielessä kimaltele. Viime syksynä hän lahjoitti suojeluun satoja hehtaareita maitaan. Suurin kohde on Pudasjärvellä Kollajanniemellä.
– Siellä UPM:ltä ostamani noin noin 270 hehtaarin palstalla on reilut sata hehtaaria pitkään käsittelemättä ollutta metsää. Loppuosa on hienoa, ojittamatonta suota. Eihän siihen hennonut koskea, se pysyy nyt luonnontilaisena.
Liikemiehenä, alkujaan muulla kuin metsäalalla,Timo Kujala hakee metsilleen mahdollisimman hyvää tuottoa pienimmillä järkevillä kustannuksilla. Metsänomistajan kannattaa pyrkiä tuottamaan mahdollisimman korkean jalostusasteen tuotteita, siis tukkirunkoja, hän sanoo.
Yhtä tärkeää on Kujalan mukaan minimoida tukkien tuottamisen kulut. Vallalla olevassa tasaikäismetsänhoidossa tämä ajatus on unohdettu.
– Nythän metsätalouden tavoite näyttää olevan tuottaa mahdollisimman paljon kuutioita, kuluja kaihtamatta.
Jos metsä on hakattu aukeaksi, sen uudistaminen sekä myöhemmät taimikonhoidot syövät ison osan päätehakkuun tulosta. Ensiharvennus ei olisi kannattavaa ilman valtion maksamaa Kemera-tukea, Kujala sanoo.
Kun metsä sitten ennakkoraivataan ja alaharvennetaan, sieltä poistuu 1- 8 euron arvoisia puita, jotka olisi kannattanut jättää kasvamaan lisäarvoa.
– Me toteutamme hakkuun tässä metsän kasvuvaiheessa juuri toisinpäin. Siis ei poisteta luontaisesti syntyneitä taimia ja hakataan isommat tukkipuut pois, niin nuoremmat puut pääsevät kasvamaan tukkikokoon.
Kujalan mukaan 13 senttimetrin läpimittaisesta kuitupuusta saa pystymyynnissä yhden euron eli vähemmän kuin metsänomistaja on siihen uudistus- ja kasvatusvaiheessa investoinut.
– Metsän hoitokulut ovat vuosien saatossa nousseet, mutta puun reaalihinta on laskenut. Metsätaloutensa kannattavuuteen ei metsänomistajalla ole muita keinoja kuin kasvattaa enemmän arvokkaita tukkipuita ja minimoida hoitokuluja.
Tämä tavoite onnistuu siirtymällä yläharvennushakkuisiin alaharvennuksen sijaan, Kujala vakuuttaa.
Hän tarjoaa monien metsäekonomian professoreiden laskelmien perusteella järkeviksi osoitettujen oppien mukaisia metsäpalveluita perustamansa Arvometsä Metsäpalvelun kautta. Tällä hetkellä suurin asiakaskunta on pääkaupunkiseudun metsänomistajat, joista moni omistaa metsiä myös pohjoisessa.
Asiakkaiksi on viime aikoina tullut myös kuntia ja seurakuntia. Se osoittaa että peitteiselle metsänkasvatukselle on kiinnostusta ja kysyntää aina vain enemmän, Kujala kertoo.
Kujala ei halua ottaa kantaa siihen, onko avohakkuu oikein tai väärin. Hän kuitenkin vakuuttaa, että Arvometsän ohjeilla pystyttäisiin saamaan peitteisistä metsistä oleellisesti parempi tuotto kuin Metsähallitus Metsätalous oy avohakkuistaan.
– Peitteisistä metsistämme saa kuuden prosentin tuoton sijoitetulle pääomalle.
Metsähallitus ilmoittaa metsiensä tuotoksi 4,2 prosenttia, mikä on lähes yhtä korkea kuin yksityismetsillä. Kujala kyseenalaistaa tuottoprosentin, koska Metsähallituksen metsät on arvostettu taseessa 700 euroon /ha.
Metsien arvo on huomattavasti korkeampi. Jos metsäpääoman tuotto laskettaisiin todellisella metsän arvolla, Metsätalous oy:n metsien tuotto olisi hieman yli prosentin, eli taloudellisessa mielessä katastrofaalisen huono, Kujala on tutkinut.