Kolumni

Yli­herk­kyyt­tä? – jul­ki­nen kes­kus­te­lu kirkon ja koulun vä­li­ses­tä suh­tees­ta näkyy myös Pu­das­jär­vel­lä

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu voimakkain äänenpainoin kirkon ja koulun välisestä suhteesta ja toimintatavoista.

Alkusysäyksenä tähän oli eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen päätös siitä, että kouvolalainen koulu oli toiminut vastoin lakia, kun se oli järjestänyt joulujuhlan uskonnollisena tilaisuutena kirkossa.

Tämä osa päätöksestä oli täysin aiheellinen. Julkisuudessa esiintyneiden tietojen valossa joulujuhla oli ollut käytännössä koululaisjumalanpalvelus. Uutisointia lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että osapuolet eivät olleet kartalla siitä, mitä opetushallitus on tammikuussa 2018 ohjeistanut koulun juhliin ja koulussa pidettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyen.

Opetushallituksen ohjeistuksessa on selvä jaottelu perinteisiin juhliin ja uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Perinteisiin juhliin kuuluu joulujuhla tai itsenäisyyspäivän juhla, joiden sisällöstä päättää opetuksen järjestäjät. Siihen liittyen ohjeistuksessa todetaan, että ”yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa ei voida suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena”.

Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä uskontojen ja kulttuurien välisen luottamuksen vahvistamiseen. Koulujen uskonnollisista tilaisuuksista opetushallitus puolestaan ohjeistaa, että ”opetuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö esi- ja perusopetuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia”.

Nämä tilaisuudet kuuluvat uskonnonharjoituksen piiriin. Tilaisuuksien järjestäminen on positiivisen uskonvapauslain hengen mukaista. Opetuksen järjestäjän vastuulla on tällöin huolehtia, että vapaus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen toteutuu.

Käytännössä edellä kuvattu jako näkyy omassa työssäni seuraavalla tavalla. Kun menen pitämään tervehdystä esimerkiksi ylioppilasjuhlaan, puheeni ei ole julistuksellinen hartaus, se ei myöskään sisällä rukousta. Tästä on myös ystävällisesti etukäteen muistutettu. Kun taas on seurakunnan aamunavauksen vuoro, silloin on kysymyksessä uskonnollinen tilaisuus, joka voi sisältää rukouksen. Myös puheen luonne on toisenlainen.

Apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä oli yksi kohta, joka kertoo vahvasti uskontoon liittyvästä yliherkkyydestä yhteiskunnassa. Hän nimittäin toteaa, että koulun juhlapaikkana on lähtökohtaisesti ongelmallinen, koska siitä ”välittyy uskonnollisia merkityksiä”.

Oulun piispa Jukka Keskitalo otti tähän kantaa Kalevassa 24.11.2019: ”Ajatus, että kirkkotila saastuttaisi jonkun tilaisuuden, on liian kireä tulkinta”.

Joka tapauksessa julkisen keskustelun vaikutukset näkyvät myös Pudasjärvellä. Lakarin koululla ollut perinne joulujuhlasta kirkossa on saamani tiedon mukaan katkennut. Paikasta näyttää tulleen oikeusasiamiehen tulkintaa seuraten ongelma. Vaikka kirkkotilassa on paljon kristillistä symboliikkaa, se kyllä soveltuu perinteisten juhlien pitopaikaksi ottamalla tilaisuuden luonne huomioon toteutuksessa.

Pelkkä kirkkotila ei tee juhlasta uskonnollista. Jos näin ajateltaisiin, kaikki seurakunnan tiloissa pidettävät opetukselliset kokonaisuudet, kuten kirkon ja hautausmaan esittelyt tai kiusaamisen vastaiset USE –päivät pitäisi lopettaa. Sehän ei liene kenenkään tavoite. Todettakoon, että puolustusvoimien kanssa kutsunnat on toteutettu seurakunnan tiloissa vuosien ajan ottamalla huomioon tilaisuuden luonne.

Julkinen keskustelu erityisesti sosiaalisessa mediassa polarisoituu helposti. Kantaa otetaan äkkipikaisesti, ja tahallista mielensä pahoittamistakin esiintyy. Faktat ja pelisäännöt pitää olla selvät.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa tarvitaan suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden kunnioitusta: niin kristillistä katsomuskantaa edustavilta kuin kaikilta muiltakin. Huolehditaan tästä yhdessä positiivisen uskonnonvapauden hengessä.

Hyvää adventin aikaa!

Timo Liikanen

Pudasjärven seurakunnan kirkkoherra