Vuosi 2017 on merkittävä virstanpylväs yhteiskunnassamme. Silloin Suomi viettää 100-vuotisjuhlaansa ja samana vuonna tulee reformaatiosta kuluneeksi 500 vuotta.
Eduskunta teki päätöksen Suomen itsenäistymisestä varsin epävarmoissa olosuhteissa. Martti Lutherin käynnistämä reformaatio taas osuu tilanteeseen, jossa maailmankuvan murros ja uudet keksinnöt antoivat vauhtia modernin aikakauden esiintulolle.
Voidaan sanoa, että reformaatioon pohjautuu nyky-yhteiskunnan peruselementit – kansallisvaltio, äidinkieli, koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto.
Reformaatio nosti esille yksilön osana yhteisöä. Ajoittain yksilön oikeuksien korostaminen on johtanut äärimmäisen individualistisen näkökulman painottumiseen.
Tasapainon löytäminen yksilön ja yhteisön välillä näyttää jatkuvan edelleen. Mikä on yksilön vastuu omasta elämästä ja milloin taas yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan ihmisestä? Monet ovat todenneet, että menneinä vuosina erityisesti yksilön oikeudet ovat korostuneet. Mittarina on ollut kysymys: mitä minä tästä hyödyn?
Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmaa on tarkkaan luettu eri tahoilla. Hallitus toteaa ohjelmassaan: Suomessa on eettisesti kestävä tasapaino yksilön velvoitteiden ja yhteiskunnan vastuiden välillä.
Mitä sitten tarkoittaa eettisesti kestävä tasapaino? Eettisissä asioissa hyvän elämän määrittely riippuu määrittelijästä. Eri aikakausina lait ja yhteiskunnan pelisäännöt vaihtelevat.
Ihmisen itsekkyydestä johtuen yhteiskunta voi olla eettisesti tuuliajolla. Tämän vuoksi on tärkeää pysähtyä miettimään, mihin yksilön ja yhteiskunnan ratkaisut perustuvat.
Kirkko on merkittävä foorumi eettisten kysymysten pohtimiselle niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla.
Kirkko ei ole eettisten kysymysten vastausautomaatti, vaan hyvä alusta vuoropuhelulle. Nyt siihen olisi tarvetta, kun yhteiskunnassamme ratkaistaan tulevien vuosikymmenten linjauksia.
Kirkon sanomassa niin sanottu luonnollinen laki on kiteytetty rakkauden kaksoiskäskyksi ja kultaiseksi säännöksi: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” sekä ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää heille”.
Luonnollinen laki vaatii jokaisella aikakaudella sen uutta tulkintaa ja sanoittamista. Yksilöltä odotetaan tänä päivänä yhä enemmän vastuuntuntoista toimijuutta.
Itsenäiseen toimijuuteen kykenevien yksilöiden vastuulla ovat ne lähimmäiset, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään tai puolustamaan itseään.
Yksilön ja yhteiskunnan eettinen toimijuus punnitaan siinä, miten me huolehdimme keskuudessamme olevista vähäosaisista. Hallitus kuvailee ohjelmassaan Suomea monen sukupolven maaksi, jossa jokaisesta pidetään huolta ja autetaan ajoissa.
Vuosi 2017 voisi olla tässä suhteessa eettisen välitilinpäätöksen vuosi. Se ei ole pelkästään poliittisten päättäjien asia, vaan eettiseen toimijuuteen tarvitaan jokaista yksilöä ja yhteisöä maassamme