Tulen kovin surulliseksi ja vihaiseksi, kun törmään avoimeen rasismiin.
Minusta on ihan käsittämätöntä, kuinka joku voi ylpeillen julistaa pitävänsä itseään parempana ihmisenä kuin joku toinen vain etnisen taustan perusteella. Sosiaalisessa mediassa tällaista käytöstä ei valitettavasti tarvitse edes etsiä löytääkseen.
Elämme täällä Suomessa etuoikeutettua elämää. On totta, että meilläkin on köyhyyttä, työttömyyttä ja kodittomuutta. Meillä on kuitenkin myös peruskoulu, terveydenhuoltojärjestelmä, sosiaaliturva ja monta muuta hyvinvointia ylläpitävää tosiasiaa. Täällä on moni seikka paremmin kuin muualla.
Jos lapsesi saa jotakin lahjaksi, kehotatko häntä pitämään sen tiukasti itsellään antamatta kenenkään muun iloita siitä.
Me olemme saaneet syntyä maahan, jossa on hyvä ja turvallinen elää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä on oikeus omia tuo lahja yksin itsellemme. Suomella on vara ottaa vastaan niitä, joilla on hätä.
Toki on tärkeää, että me varmistamme, että meillä on jotakin annettavaa tänne saapuville ihmisille. On väärin ottaa ihmisiä vastaan takaamatta heille tarvittavaa tukea ja palveluita.
Tänne saapuvat kiintiöpakolaiset ja turvapaikanhakijat tulevat hurjista olosuhteista. On selvää, että uppo-outoon ympäristöön tuleva, jo valmiiksi kovia kokenut ihminen tukea tarvitsee, niin fyysistä, sosiaalista kuin henkistäkin.
Usein maahamme tulevia ulkomaalaisia syytetään siipeilystä ja hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäytöstä. Väitetään, että tänne tullaan vain elämään tukirahoilla eikä tehdä töitä.
Kysyisinkin, kuinka moni meistä suomalaisista antaa heille mahdollisuuden muuhun? Kuinka moni sanoo vastaan, kun ystävä tai tuttava viljelee rasistisia mielipiteitä? Kuinka moni antaa työtä? Kuinka moni auttaa kotoutumaan ja oppimaan kieltä? Jos eristetään yhteiskunnasta, on vaikea tulla osaksi sitä ja kantaa vastuunsa.
Jos suhtaudumme avoimin mielin erilaisuuteen ja olemme uteliaita muita kulttuureja kohtaan, saatamme jopa oppia ja kokea jotakin uutta ja hyvää. Ehkä oppisimme jotakin myös itsestämme. Kukaan ei sano, että meidän tai Suomen pitäisi muuttua erilaisiksi. Toisen erilaisuutta voi kunnioittaa olemalla silti oma itsensä.
Suomalaisten juurten ja perinteiden puolestapuhuja opetusneuvos Raili Malmberg kirjoittaa näin:
”--Lavea on ihmissuku,
suuri erilaisten luku,
Viisainta on tieto siitä,
ettei yksi latu riitä.
Minä, sinä, hän ja he,
erilaiset olemme.
Parempi ei toinen toista,
tähtenä et yksin loista.--”
Miia Vuorma