Työntekijät, työnantajat ja Suomen hallitus eivät näe tarvetta yhteiselle tavoitteelle ja sopimukselle sen saavuttamiseksi.
Eivät, vaikka Suomen kansantalous supistuu jo neljättä vuotta peräkkäin.
Eivät, vaikka Suomi elää velaksi, joka jää nuorten ja lasten kannettavaksi tulevaisuuteen. Eivät, vaikka vertailu muihin kilpailijamaihin kertoo Suomen heikon tilanteen johtuvan rakenteellisista tekijöistä.
Pääministeri Sipilän pettymystä yhteiskuntasopimuksen syntymättömyyteen on analysoitu. On todettu, että pettymyksestä päätellen hän taisi olla asiassa tosissaan. Varmasti oli. Asian epäileminen on kuin pään puskemista pensaaseen.
Yhteisen tavoitteen määrittämiseksi olisi tarvittu avarakatseisuutta, pitkän tähtäimen suunnittelua ja luottamusta. On todella surullista, ettei kolmikannasta löytynyt näitä hyveitä.
Yhteisen päämäärän löytyminen olisi ollut yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etu. Vaan onneksi meillä on hallitus, sillä tahto ja valtaakin Suomen johtamisessa.
On epäilty, onko hallituksella sittenkään aivan tarpeeksi valtaa. Sen näyttävät lähikuukaudet.
Jos Suomen kehitystä ei pysty oikaisemaan, ellei ammattiyhdistysliike sitä halua, silloin koko kansan valitseman eduskunnan ja hallituksen valtaa on tulevaisuudessa lisättävä.
Viiden prosentin tuottavuusloikka - Mitä se sinun elämässäsi tarkoittaisi? Tekisit viisi prosenttia ahkerammin töitä. Ei siihen aikaa tarvitse välttämättä kulua enemmän, vaan tekisit työtä paremmalla hyötysuhteella.
Suomalaiset puurtavat jo nyt ahkerasti. Minkä pitäisi muuttua?
Työn jakaminen on päässyt viime aikoina unohtumaan. Etsitään parhaita voimia kaikkiin tehtäviin ja toiseksi parhaat jäävät työelämän ulkopuolelle.
Parhaat uupuvat työmääränsä alle ja toiseksi parhaat työttömyyteensä. Osatyökykyisten huomioiminen ja työn jakaminen on kansantaloudellisesti merkittävä asia.
Perustulo vapauttaisi sekä virkamiehiä että työttömiä nykyistä hyödyllisempään tekemiseen. Kunhan se ei vapauttaisi meitä myös työn etsimisen kutsumuksesta. Yksi idea perustulon toteutuksesta on jäänyt mieleeni erityisesti pyörimään: Perustulo voitaisiin luoda yrittäjille.
Jos laittaa itsensä ja omaisuutensa likoon, eikä riittävää liikevoittoa tule joka kuukausi, niin yhteiskunta toimisi asiassa takuumiehenä perustulon muodossa.
Yrittäjien määrä varmasti kääntyisi nousuun ja jokainen saisi tehdä osaamiaan töitä. Nykyinen työttömyyden vaaliminen kannustinloukkuineen kaikkineen on näivettävä ja yrittäjyyttä tappava tie.
Hallituksen valta ei riitä siihen, että se määräisi meidät tekemään työtä hyvillä mielin, jopa laulellen. Tehkäämme sopimus itsemme kanssa. Tuloksena syntyy tuottavuusloikka!