Vammaisten kesäleiri Hilturannan leirikeskuksessa oli Pudasjärvellä ensimmäinen laatuaan. Viime vuonna leiri järjestettiin vain Rimminkankaan palvelukodin asukkaille, mutta nyt oli mukaan kutsuttu myös työkeskuksen työ- ja päivätoiminnan väki.
– Täällä on hyvät puitteet olla erityisryhmienkin kanssa, Rimmin palvelukodin vastaava ohjaaja Marja Lohvansuu kiitteli.
Leiriläisiä oli paikalla yötä päivää parikymmentä, mutta päiväkävijöitä oli enemmän.
Lohvansuu kertoo, että leiriläisiin mahtuu hyvin erilaista tukea kaipaavia ihmisiä.
– Meidän asiakkaista osa on täysin hoidettavia, kun taas toiset toimivat hyvinkin itsenäisesti, Lohvansuu sanoo.
Jokaisen kohtaaminen yksilönä on muutenkin toiminnan punainen lanka.
– Ihmisillä on arjessa erilaisia tilanteita, joihin he tarvitsevat yksilöllistä ohjausta, tukea, apua ja kuuntelijaa, hän kuvailee.
Viikon aikana ehtii monenmoista. Keskiviikkona luvassa olivat leirin omat olympialaiset, jossa lajeina miteltiin muun muassa saappaanheitossa sekä pyörätuoliviestissä.
Ohjelmassa oli myös omaisten ilta, jolloin leiriläisten läheiset oli kutsuttu mukaan hauskanpitoon.
Leiriläisille tärkeimpiä olivat ne pienet, arkisesta aherruksesta poikkeavat ilot. Leirin parhaimmat hetket lämmittävät mieltä vielä pitkään.
– Olen kiitollinen, että saadaan olla täällä. Se on nämä ihmiset ja kaikki se, mitä täällä saa tehdä. Täällä on ollut ihanaa olla, Anja Varpu summasi.
Kuitenkin leiriläisten puheissa olivat läsnä myös isot kysymykset. Japanin Sagamiharassa vammaiskeskuksessa tapahtunut joukkosurma kosketti. Keskuksen entinen työntekijä tappoi 19 keskuksen asukasta ja haavoitti lukuisia.
– Minullakin itku pääsi silmään, että miten voi vammaisia kohdella niin? Ulla Keskimmäinen kuvaili tuntojaan.
Muutama leiriläinen oli osallistunut Oulunkaaren kuntayhtymän asiakasfoorumiin, jossa puheenvuoro annettiin vammaisille itselleen. Itsemääräämisoikeus on avain oman elämän hallintaan.
– Siellä puhuttiin vammaisten oikeuksista ja palveluista ja siitä, että haluaako niitä vai ei, foorumiin osallistunut Jaana Mosorin kertoi.
Lisäksi puheenaiheena oli ollut muun muassa vammaisille tarkoitettujen avotyöpaikkojen muuttaminen palkkatyöksi – asia, joka koskettaa monen leiriläisenkin elämää.
– On tärkeää miettiä valtakunnallisesti, että onko kaikille niitä oikeita palkkatöitä mahdollista saada ja että miten toimeentulo taataan, jos töitä kykenee tekemään vaan tietyn verran ja palkka syö muuta tukijärjestelmää, esimerkiksi asumistukea ja eläkettä, Lohvansuu pohti.
Keskeistä leirillä oli elämästä nauttiminen ja yhdessäolo. Uiminen, makkaranpaisto, ulkosaunassa kylpeminen ja vanhojen tuttujen tapaaminen sekä uusien ystävien saaminen – siinä ovat leiriläisten mukaan onnistuneen kesäleirin raaka-aineet.
Vaikka leiri oli tietylle kohderyhmälle tarkoitettu vastaava ohjaaja Lohvansuu sanoi, että vammaispalvelujen toiminnassa on aina keskiössä ”normaaliuden periaate”, mikä näkyy muun muassa siinä, että asiakkaiden kanssa pyritään osallistumaan tapahtumiin, missä kaikki muutkin ihmiset ovat. Hän heittää palloa myös seurakunnan suuntaan.
– Seurakunnalta olisi tilausta eri ikäisille tarkoitetuista leireistä, joihin voisivat kaikki osallistua, hän vihjaa.
Moni osallistuja harmitteli, kun tällaisia tällaisia yhteisöllisiä tapahtumia on niin harvoin. Keskimmäinen esittikin vienon toiveen.
– Voisiko täällä talvellakin leiriä pitää?