Maanantaiaamuun oli hyvä herätä. Suomi oli jääkiekon maailmanmestari, ja Perhemarket piti avajaisia, vain vajaa vuosi järkyttävän tuhopolton jälkeen.
Ilon aiheilla on paljon yhteistä. Molempien projektien takana on kyvykäs ja osaava johtaja, yhteen hiileen puhaltavat joukkueet, ja aivan hillitön halu onnistua.
Slovakiassa Suomella oli joukkue, joka halusi menestyä. Valmentajaryhmä oli hitsannut yhteen porukan, jossa jokainen teki enemmän kuin parhaansa. Kaikille jaettiin vastuuta, eikä kukaan pettänyt tiukassakaan paikassa, joita kyllä riitti. Kotikatsomossa teki mieli kaivaa nitropurkki esiin, vaikken sellaista omistakaan!
Perhemarketin avajaisissa yrittäjä Pertti Heikkinen kertoi viimekesäisen tulipalon olleen uransa kovin paikka. Eräs paikalla olleista kertoi verkkokalvolleen painuneen sydäntä raastavasti, kuinka nokikasvoinen marketin porukka tuli palon jälkeisinä päivinä huoltoasemalle taukoa pitämään. Ilmeettömät katseet kertoivat karua kieltä – kaikki oli mennyt.
Uuden liikkeen avajaiset ovat yrittäjyyden toinen ääripää. Yhdeksän kuukauden peräänantamaton työ on tuottanut hedelmää. Yhteen hiileen puhaltanut tiimi saa huoahtaa helpotuksesta: Ehdittiin! Perhemarketissakin oli voittajafiilis.
Kun aloitin yrittäjänä, huomasin merkitseviä katseita. Pian nähtäisiin, onko tästä idealistisesta hapsenkakkiaisesta mihinkään todellisessa elämässä. Yrittäminen on todellista vuoristorataa, täynnä sydämen täyttävää riemua, vatsanpohjassa tuntuvaa riskinottoa, ja mokia, jotka tehtyään tekisi mieli leikkiä Karate-Kidiä otsalohkollaan.
Menestyvältä yrittäjältä tarvitaan samaa palavaa halua tehdä töitä päämääränsä eteen, kuin mitä leijonat esittivät kaukalossa. Työtunteja laskevasta yrittäjästä tulee nopeasti entinen yrittäjä. Tarvitaan rutkasti onnea, saman verran peräänantamattomuutta ja ripaus hulluutta, jotta yrittäjyyden vuoristoradassa kestää kantti.
Yrittäjänä olen tavannut useita inspiroivia henkilöitä, esimerkkinä vaikkapa nuori drone-yrittäjä Juho Lumme. Juho täyttää näinä päivinä 18 vuotta, mutta on ollut yrittäjä jo vuoden verran. Hän kävi kertomassa toiminnastaan mikroyrittäjien kokoontumisessa, ja teki vaikutuksen energisellä ja opinnälkäisellä asenteellaan.
Samaisessa tapaamisessa pitkän linjan yrittäjä Timpan Kurkihirrestä tiivisti menestyksekkään yrittämisen salaisuuden yhteen lauseeseen: ”Eihän siinä oo muuta ku että tekkee, ja kerralla niin hyvin, ettei tartte parsia”.
Omat onnistumisen tunteeni lähtevät siitä, kun pystyn palvelemaan asiakasta niin hyvin, että tiedän hänen tulevan toiste. Todellinen onnistuminen mitataan kuitenkin pankkitilin saldolla. Jos tulosta ei tule, on laitettava pillit pussiin.
Yrittämisen vuoristorata on koukuttava. Suuri osa Pudasjärven senioriyrittäjistä jatkaa yritystoimintaa vielä eläkeiän saavuttamisen jälkeenkin. Koillis-golf on jo moneen otteeseen julistanut viimeisen sesongin loppuneeksi, mutta niinpä vain sielläkin kuulutaan taas greenejä kunnostettavan uutta kautta varten.
Kuten alkutaipaleeseen kuuluu, Pudasjärven yrittäjien kokenut sihteeri onnistui jallittamaan minut, keltanokan, jatkajakseen. Sen tiimoilta pääsin mielenkiintoiselle matkalle Suomen Yrittäjien järjestämään Kunnallisjohdon seminaariin, missä ymmärrykseni yrittäjyyden kulmakivistä kasvoi edelleen.
Paikkakunnan elinvoimaa mitataan sillä, kuinka hyvin se tukee yrittäjyyttä. Kun yrittäjä pystyy luottamaan toimintaympäristön pysyvyyteen ja yrittäjiä koskevan päätöksenteon avoimuuteen, hänen on helpompaa tehdä Perhemarketin kaltaisia suuren luokan investointeja. Jos lisäksi paikallisten toimijoiden – niin yksityisten kuin julkisten – systemaattinen tavoite on tukea paikallisia yrittäjiä, luomme hedelmällisen alustan niin Juho Lumpeen kaltaisille nuorille yrittäjille, kuin myös yritystoiminnan jatkamista pohtiville veteraaneille.
Toimivan infrastruktuurin lisäksi tarvitaan energiaa, onnea ja uskollisia asiakkaita. Näitä kaikkia toivotan niin Perhemarketille, kuin muillekin Pudasjärven yrityksille!
Tuija Wallgren