Viime maanantaina kaupungintalolla pidettiin esittelytilaisuus villiruuan saatavuuden kehittämisestä Koillismaalla. Hanketta esittelemässä oli projektipäällikkö Sonja Kinnunen.
Hanke alkoi 15. toukokuuta ja se kestää marraskuun loppuun. Päätoteuttajana on Naturpolis Oy ja osatoteuttajana Pudasjärven kaupunki. Toteutusalueet ovat Kuusamo, Taivalkoski ja Pudasjärvi.
Hankkeen tavoitteena on Koillismaan ja Pudasjärven paikallisen villiruuan alkutuotannon ja raaka-aineiden saatavuuden ja alan ammattimaisuuden vahvistaminen sekä laadun ja brändin kehittäminen.
– Saatavuutta on tärkeää lisätä, sillä jalostajilla on esimerkiksi Kuusamossa raaka-ainepula, Kinnunen kertoo.
Tuotteiden jäljittäminen on kuluttajille entistä tärkeämpää. Jäljittämällä saadaan selville, mistä ja milloin raaka-aine on kerätty.
– Jäljittäminen on tärkeää muun muassa reklamaatiotapauksissa. Kyse on myös tuoteturvallisuudesta.
Poimijoiden kouluttautumisesta olisi myös syytä pitää huolta. Heinäkuun puolivälissä Livolla pidettiin kaupallinen yrttipoimijakoulutus sekä keruu- ja myyntipäivä. Syyskuun alussa on vuorossa Syötteen kaupallinen sienipoimijakoulutus.
Tulossa on digitaalinen poimijakoulutusvideo. Teoriaosuus olisi mahdollista suorittaa videolta katsottuna ja maasto-osuus käytännössä. Videon toteuttajana on Lapin Luonnontuotteet -osuuskunta.
Maanomistaja-asiat tulivat hanke-esittelyssä vahvasti esille. Maanomistajan lupaa ei tarvitse sienten ja marjojen keruuseen. Luvanvaraisia keruutuotteita ovat muun muassa puuvartisten kasvien ja varpujen osat, juurineen kerättävät kasvit, sammalet ja jäkälät sekä mahla ja pakuri.
Ratkaisuna maanomistaja-asiaan on mietitty esimerkiksi keruualueiden perustamista Pudasjärven kaupungin, yhteismetsän tai Metsähallituksen maille.
Metsähallitus oli ehdottanut henkilökohtaista mobiililupaa valtion metsätalouskäytössä oleviin monikäyttömetsiin. Lupa ei koske suojelualueita.
Kaupungin ja yhteismetsien puolelta oli vastattu, että estettä ei pitäisi keruualuesopimuksen teolle olla. Korvaus hoituisi esimerkiksi vuosittaisella tai kertaluontoisella hehtaarikohtaisella maksulla.
Hanketilaisuudessa mukana ollut 1. varapuheenjohtaja Eero Oinas-Panuma (kesk.) mainitsi seurakunnan olevan merkittävä maanomistaja. Kinnunen aikoi ottaa seurakunnan maidenkäytön mahdollisuudesta selvää.
Sähköisiä toimintamalleja on Kinnusen mukaan lisättävä. Tällainen ratkaisu olisi sähköinen keruutuotejärjestelmä, joka on vielä suunnittelun tasolla.
Sähköiseen järjestelmään kuuluisi ulkoinen järjestelmä, eli myyjät ja ostajat näkisivät sivustolta esimerkiksi osto- ja myynti-ilmoituksia sekä koulutuksia. Sisäinen järjestelmä voisi toimia muun muassa varastojenhallinnan apuna.
Esille nousi myös hajautetun varastointimallin mahdollisuus. Mallissa ei olisi yhtä suurta varastotilaa, vaan useita vastaanotto- ja varastointitiloja. Mahdollisia varastointipaikkoja olisivat esimerkiksi poimijoiden kodit tai kylätalot.
BiotalousLeader -kiertue luennoi luomukeruusta
Oman luentonsa hanketilaisuudessa pitivät Oulun Seudun BiotalousLeader -kiertueesta, Oulun Maa- ja kotitalousnaiset Pro Agria Oulun Taimi Mahosenaho ja Mervi Tiermas.
Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen ruuan, maaseutumaiseman yrityspalveluiden asiantuntijajärjestö sekä maaseutuhenkisten ihmisten suuri, aktiivinen verkosto. He kehittävät maaseudun elinvoimaisuutta.
Mahosenaho ja Tiermas luennoivat luomukeruusta. Tavoitteenaan on tehdä selvitystyötä ja tuottaa sekä välittää materiaalia ja tietoa luomutuotteita valmistaville yrittäjille, maanomistajille, maanviljelijöille sekä päättäjille.
Kyselyn avulla he selvittävät myös, onko pohjois-pohjanmaalaisilla ostajayrityksillä tarvetta luomusertifioiduille keruutuotteille.
Lisäksi luomukeruualueiden perustamisen prosessia on tarve selkeyttää, joten he välittävät tietoa luomukeruualueiden perustamisesta Pohjois-Pohjanmaalla.
Luomu- ja luonnontuotteille on markkinoita esimerkiksi Aasiassa, eritoten Kiinassa ja Etelä-Koreassa, joten luomusertifiointi on tärkeää etenkin viennin kannalta.
Maailman suurin luomukeruualue on Lapissa. Mahosenaho korostaa, että Suomessa on edelleen paljon lääniä luomutuotannolle.
