Kesällä sovimme Jukan kanssa osallistuvamme yhteisellä osuudella Yli-Siuruan hirviporukkaan. Sovimme, että minä menen jahtiin aluksi kahdeksi viikonlopuksi ja väliviikoksi.
Keväällä lankoni Matti Pudasjärveltä oli sopinut paikallisen metsästäjän Taiton kanssa, että riistapelto hoidetaan kuntoon. Matti maksoi lannoituksen. Yhdistys korvasi siemenet. Tekijä saa riistapellosta yhden talkoopäivän.
Jokainen metsästykseen osallistuva on velvoitettu muutamiin talkoopäiviin, jotka voivat käsittää töitä Hirvipirtillä, halon tekoa, hirvenhiihto- tai juoksukilpailuissa tai riistapellolla. Jos talkoopäiviä ei pääse tekemään, selviää asiasta sakkomaksulla, jonka rahastonhoitaja periin metsästyksen alkaessa.
Jukka ilmoitti meidät hirviporukkaan. Olimme viimeiset ilmoittautujat. Nimet oli laitettu luetteloon aikaisemmasta poiketen ilmoittautumisjärjestykseen. Aikaisemmin olivat olleet aakkosjärjestyksessä. Järjestys vaikutti lihanjakoon. Luettelon alusta jaettiin nyt vasanlihat ja lopusta aikuisen hirven lihat.
Viikkoa ennen metsästyksen alkua oli talkoopäivä ja kohdistusammunta niille, jotka eivät tänä vuonna ole ampuneet hirvimerkkiä. Jukka oli mukana ja kertoi pesseensä saunan ja pukuhuoneet. Lisäksi oli siirtänyt ulkopinosta halkoja sisälle kottikärryllä ja oli ampunut kohdistusammunnassa kolme kymppiä.
Hyvissä ajoin hain kotona aikaisemmin tekemäni varusteluettelon ja aloin koota tavaraa autotallin lattialle ja vaatetta myös sisälle sängyn päälle. Tavaramäärä oli hieman alentunut, koska en toimi enää ampujana.
Varasin viemiseksi Alajärvelle, Ouluun, ja Pudasjärvelle riistapellontekijä Taitolle kohtuullisen määrän paperia. Paperia tuli puoli tavaratilaa. Perillä huomasin, että joitakin tarpeellisia tavaroita oli unohtunut.
Perjantai 13. päivä. Aamulla kahdeksan tienoissa lähdin ajelemaan Mäntästä. Matkalla muistin, että sadelahkeet olivat jääneet kotiin. Suunnittelin, että Ylivieskan Kärkkäisellä voisi sellaiset olla. Vaan ei ollut liike tien varrella, joten jatkoin eteenpäin.
Limingassa huomasin ison Halpahallin ja menin sinne täydentämään ruokavarastoani ja etsimään sadelahkeita. Ei löytynyt. Menin huoltoasemalle tankkaamaan. Olin jättänyt pankkikortin kotiin ja käytin seteliä. Automaatti ei hyväksynyt. S-kortilla tankkaus ABC:ltä onnistuisi.
Jatkoin Ouluun. Vein Jukan appivanhemmille puolukoita ja sieniä Mäntästä sekä heidän tilaamansa seinäkellon ja kaksi kynttilälampettia. Jukalta sain metsälle kartan, karttalaukun, oranssiliivin, torven – ja sadelahkeet.
Viideltä herätys lauantai aamuna. Oulussa huoltoasema aukesi kuudelta ja pääsin tankille. Jatkoin Yli-Iin ja Kaljatien kautta Hirvipirtille Liekokylään. Oli varttia vaille kahdeksan, porukkaa oli jo pirtti pullollaan. Sovin kuitenkin sekaan.
Kahvinjuonti oli menossa. Olin tehnyt etukäteen eväät kotona ja Oulussa laitoin teetä pulloon. Ne porukasta, jotka eivät tälle syksylle olleet ampuneet suoritusta, olivat hirviradalla näyttämässä taitonsa. Metsästyksen johtaja Sauli toivotti kaikki tervetulleeksi.
Kerrattiin metsästyssäännöt ja erityisesti painottettiin turvallisuutta. Lupa oli metsästää 12 aikuista ja kymmenen vasaa. Metsästäjänä mukana oleva Heikki Haavikko heitti herjaa: ”Muistakaa kaikki, että Haavikko ammutaan aina välittömästi.” Tällä hän tietenkin tarkoitti haavakkoa.
Seurasi nimenhuuto. Vastaukseksi saatiin: koira (koirametsästäjä), ampuja, paikalla (ajomies) tai varasto (jäi pirtille). Ampujat nostivat arvalla paikkanumeronsa. Sen jälkeen arvottiin ajometsästyspaikka ja koiramiesten alueet. Kun laskettiin ajomiehet ja ajonainen, huomattiin, että ajajia tarvitaan lisää. Niinpä myös lihavaraston päällikön oli lähdettävä ajamaan. Varastoon tai pirtille jäi puolenkymmentä henkilöä, joista muutamia naisia.
Itse kuuluin ajomiehiin. Katsoin kartasta kaikille ajosuuntalukemat. Yleensä ajot olivat pituudeltaan puolesta toista kahteen kilometriin. Yhdellä välillä huomasin, että kompassi näytti aivan pieleen. Rikki oli mennyt.
Ensimmäisinä päivinä ajettiin Liekokylän tien ja Pudasjärvi-Ranua kantatien varressa. Ajot menivät suhteellisen hyvin. Sunnuntaina jouduttiin ottamaan viisi ampujaa ajomiehiksi.
Viimeisessä ajossa välillä oli iso valtaoja. Oikea laita ei päässyt ojan yli, vaan neljä ajomiestä jouduimme kiertämään pari sataa metriä. Haimme metsästä kaskelta muutamia lahohkoja puita ja käsiin koivunvimmat. Niiden avulla vuorotellen pääsimme ojan yli. Muu porukka kerkisi mennä jo kauas ja ketju katkesi. Viiveellä selvisimme perille.
Puuttui kuitenkin yksi ajomies. Oli kunto hieman pettänyt ja ollut suuria vaikeuksia ojan ylityksessä. Lopulta ajomies asteli hikisenä ja uupuneena perille reippaasti lauleskellen: ”Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie.”
Kun päästiin kämpälle, ladoin saunan uunin melkein täyteen suurilla haloilla, jotka oli tuotu edellisenä iltana kiukaan eteen. Esa lupasi lämmittää saunan. Tuli tunnin päästä valittamaan, ettei syty. Meni uudelleen saunaan ja oli ottanut kaikki nokiset puut pois uunista ja vaihtanut pienempään. Jo syttyi.
Saunojia kertyi lähitienoolta lähes kymmenen, innokkaimmat kylpivät tuntikausia. Puita kului pari isoa laatikollista. Viikonlopun saalis oli kaksi hirveä, jotka saatiin iltapassista.
Maanantaina herätys oli kuuden jälkeen. Illalla olin ladannut jo kolme kahvinkeitintä niin kuin edellisenäkin päivänä. Keitin mikrossa aamupuuron.
Ensimmäiset metsästäjät tulivat pian seitsemän jälkeen ja viimeisetkin suunnilleen kahdeksaan. Porukka oli harvennut niin paljon, ettei ajoja voitu järjestää. Koiramiehiä sentään oli melkein sama määrä kuin viikonloppuna. Sateesta huolimatta he lähtivät metsään arvonnassa saamilleen alueille.
Hirvipirtillä toimin ”talonmiehenä”. Pidin paikat järjestyksessä, lämmitin saunan, siivosin ja tiskasin. Illalla ehdin vielä katsoa telkkaria. Henrin kanssa järjestimme liiterin ja lautavaraston sekä selvittelimme hirvenvetoliinat. Mönkijällä veimme monttuun hirven jäännökset.
Maidot olivat lopussa, kahvi vähänä ja mönkijän bensa-astia huljusi tyhjyyttään. Niitä Kurenalta ostamaan. Rahastonhoitaja Mairelta sain M-kaupan tilinumeron. Etsin uutta kilpakompassia. Ei löytynyt mistään kaupasta, mutta ruokatarpeet löytyivät.
Tiistai aamuna seitsemäksi Hirvipirtille. Perillä laitoin kahvit tippumaan ja eväät itselleni. Taito ilmoitti, että on ampunut kaksi vasaa. Pari miestä meni apuun. Porukalla aloimme nylkeä vasoja.
Antti ei ollut nylkenyt ja niinpä näytin reteesti, miten koipi nyljetään. Ensimmäinen meni ok, mutta toisessa painoin puukon liian syvälle ja se meni hirven reisilihakseen. Eero katsoi tylysti haljennutta lihaa. Se siitä opetuksesta. Vähän minua hävetti, mutta saimme nyljetyksi.
Huomasin, että varastossa olevat numeroliivit olivat sekaisin laatikossa. Hilkka ja Maire kävivät hakemassa ja totesivat, että ne olisi pestävä. Kerroin naisille lämmittäväni saunan jo päivällä, että 150 lappua saataisiin kuiviksi.
Keskiviikkonakaan ajometsästystä ei järjestynyt, vain koiramiehet menivät metsään. Uusi tekniikka auttaa metsästyksessä – karttasovellukset, joista voi seurata koirien ja omistajien liikkumista metsässä. Siitä näki milloin koira on hirven jäljillä ja milloin hirvi on haukussa.
Miehet istuivat naama kännykässä kuten nuoriso konsanaan. Koirametsästyskin on kärsivällisen puuhaa. Jarin koira haukkui samaa hirveä kuusi tuntia ennen kuin pääsi ampumaan. Hirvi jäi tiheimpään mahdolliseen risukkoon, jossa se puolusti itseään ja kenties vasojaan koiralta.
Puoli kuudelta panimme saunan lämpenemään. Eero, Tarmo ja Pasi olivat luvanneet järjestää lisäohjelmaa. Savusiika, savumuikku ja voileipä maittoivat illalla. Hituakaan ei jäänyt jäljelle. Viimeiset saunojat poistuivat puolen yön aikaan.
Torstai aamuna oli havaittavissa väkipuutosta. Joku valitti, että saunassa taisi olla häkää, koska päätä särki.
Me paikalla olijat siivosimme, tiskasimme ja järjestimme paikkoja. Kuivuneet numeroliivit pantiin järjestykseen ja kirjoitin lapulle puuttuvat numerot. Tupaan oli tullut muutamia kärpäsiä, joten järjestettiin metsästys. Saalistakin saatiin. Hirviä myös päivittäin. Illalla lähdin taas Kurenalle täydentämään Hirvipirtin elintarvikevarantoa.
Perjantai oli lihanpaloittelupäivä. Lihamestari Matti neuvotteli työjärjestyksestä. Edellisenä päivänä olimme hakeneet esiin tarvittavat sahat ja lihamyllyn. Toistakymmentä henkeä alkoi työskennellä lihavarastossa.
Seitsemän hirveä oli paloiteltavana. Olin parin kaverin kanssa lihamyllyllä. Jauhoimme, pussitimme ja punnitsimme toista sataa kiloa jauhelihaa. Ihmiskäyttöön tuleva liha jauhettiin kahteen kertaan ja koirille tuleva kertaalleen. Samaan aikaan tuli tieto, että on ammuttu vasa ja pitää päästä nylkemään. Siivous päätettiin jättää lauantaiaamuksi.
Yöllä tuli kahdeksan asteen pakkanen. Oli ollut kova työ saada varasto siivotuksi. Saimme Jukan kanssa liha- luu- ja jauhelihapaketit. Matti vei meidän lihaosuuden Pudasjärven lihankäsittelypaikkaan. Naiset panivat likaiset lihaesiliinat koneeseen.
Lauantaina alkoivat taas ajometsästyspäivät. Noin kahdeksalla ajomiehellä ja 15 ampujalla metsästimme. Saalista ei tullut, mutta ensimmäiset havainnot kyllä elävistä hirvistä.
Metsällä tuli pulma, kun johtajalle ilmoitettiin, että hirvi on kaadettu, mutta mönkijää ei saada varastosta Lähetettiin mies avaimia viemään ja samalla hirvenhakuporukkaan. Kolme ajoa ehdimme suorittaa.
Sunnuntain ensimmäisen ajon teimme hirvipirtin läheisyydessä. Oli pakkasta vajaa kymmenen astetta. Liekolampi oli jäätynyt ja suot olivat kohmeessa, mutta eivät kestäneet jalankulkijaa. Muut ajot teimme Ikosenniemelle. Hirvi nähtiin, mutta se ei tullut ampujille saakka. Koiralta oli kuitenkin saatu hirvi.
Kolmen jälkeen päivän metsästys oli päättynyt. Lähdimme hirvipirtille, jossa pakkasin tavarat ja otin pakasteesta jauhelihan ja vasan maksan. Sunnuntai-iltaan mennessä oli saatu yhteensä 11 hirveä 22:sta, eli puolet.
Maanantai aamuna sain lihat käsittelypaikasta ja ajelin Ouluun. Sieltä sain kotiin vietäväksi perunoita ja erilaisia marjoja. Kymmenen maissa jatkoin matkaa Mänttään, jossa olin neljän tienoissa.