Kovin odotuksin Slovenian Planicaan veteraanien mäkihypyn maailmanmestaruuskilpailuihin maaliskuussa lähtenyt Pudasjärven Urheilijoiden Olavi Leinonen ei saanut odottamaansa mitalia. Mies palasi kotiin vasen jalka kipsissä.
Kotiin pääsy ei ongelmitta loukkaantumisen jälkeen mennyt, mutta pääsi Leinonen sentään kotiin Lenkkitielle. Nyt on vuorossa kinkkailu kyynärsauvoilla ja ajan kuluttelu.
Leinonen uskoo olleensa sellaisessa kunnossa, että maailmanmestaruus olisi ollut mahdollinen. Hän voitti talvella SM-kisoissa Planicassa maailmanmestaruuden saavuttaneen Teuvo Kärkkäisen.
65-vuotiaiden sarjassa kilpaileva Leinonen ehti hypätä Jyrkkäkosken mäessä näillä lumilla seitsemisenkymmentä harjoitushyppyä. Siinä samassa tuli muutakin harjoittelua, mäki kun piti itse hyppykuntoon laittaa, hän hymähtää.
Muutamia tuhansia hyppyharjoitteita kuului myös ohjelmaan, jonka piti tuoda menestystä Sloveniassa.
Parikymmenhenkisen Suomen joukkueen matka Sloveniaan sujui lentäen ja linja-autolla. Ensimmäisissä virallisissa harjoituksissa 30-metrin mäessä onnetar sitten käänsi Leinoselle sen tylyimmän puolensa.
– Hyppy onnistui, mutta alamäessä kaaduin pyllylleni. Ajauduin suoja-aitaan ja siihen suksi nappasi kiinni. Se ei irronnut jalasta ja seisaalleen yrittäessä tunsin että taisi sattua pahasti.
Kipua ei tuntunut kun Leinosta vietiin ambulanssilla 40 kilometrin päähän sairaalaan. Mies arveli luita olevan poikki. Tutkimusten jälkeen tulkkina ollut veteraanien mäkijaoston puheenjohtaja Timo Maukonen kertoi tilanteen.
– Reisilihas poikki ja polven nivelsiteet myös. Kysyivät että leikataanko täällä vai menetkö Suomeen. Luotin että osaa ne homman ja niin nostettiin mies leikkauspöydälle.
Herättyään Leinonen totesi koiven olevan kipsissä ja makoilevansa viiden hengen huoneessa aivan ummikkona. Lopulta yksi huonekavereista ymmärsi elekieltä niin, että herätti minut ottamaan särkylääkkeet oikeaan aikaan, hän kertoo.
Parin päivän päästä potilas kotiutettiin. Mutta helpolla se ei käynyt. Sairaalalaskua oli kertynyt 1850 euroa. Rahaa ei ollut, lähes koko joukkue oli laittanut pankkikortteihinsa nostorajan ulkomaille, niin Leinonenkin.
– Lopulta kerättiin porukan rahat niin saatiin lasku maksettua. Vakuutushan kaikki toivottavasti korvaa, mutta olihan seikkailu.
Kilpailupaikan ruokalassa Leinonen yllättyi iloisesti saatuaan raikuvat aplodit kun hänen kerrottiin sinne palanneen. Loppupäivät tuntuivat pitkiltä, kun liikkuminen ei oikein onnistunut, hän muistelee.
Lisäjännitystä toi tieto, että potilasta ei välttämättä lentokoneeseen voida ottaa. Kapteeni kuitenkin luvan antoi ja koti-Suomeen päästiin. Helsingissä minut piti nostaa nosturilla koneen matkustamoon, Leinonen kertoo
Vielä kotosalle päästyä jalka oireili sen verran, että Oys:in reissu piti tehdä. Samalla asennettiin yli polven ulottuva kipsi. Kuuden viikon päästä se otetaan pois, mies tietää.
Alun synkänpuoleisista tunnelmista Olavi Leinonen kertoo päässeensä eroon. Ensimmäisessä vietissään Anja-vaimolle hän kertoi hypyn olleen viimeinen. Tilanne on muuttunut, eipä tiedä vaikka ura vielä jatkuisi, hän sanoo.
Miestä harmittaa kun ei oikein pysty normaaleja kotimiehen hommia tekemään. Naapureista on kuitenkin apuun tultu, Heikki Turves on käynyt lumihommissa ja tilanne on hallinnassa.
Leinonen odottelee jo innolla toipumiseen kuuluvaa kuntoutusta. Jos pelko jää päälle, niin mäkeen ei enää nousta, hän tietää.