Maaherra emeritus Eino Siuruainen johdatti kuulijansa aikamatkalle Pudasjärven itsenäisyysjuhlassa.
– Tulevaisuutta on hankala rakentaa, ellei tunne kansan vaiheita, arvoja ja tekoja, joilla alamaisuus, puute ja köyhyys on käännetty vapaudeksi ja menestykseksi.
Siuruainen totesi, että Suomen itsenäistymisen ja vapauden säilyttämisen historia idän ja lännen ristiaallokossa on todellinen sankaritarina.
– Sen pitää olla jokaisella kansalaisella ja tänne tulevalla arvoina tulevaisuuden rakentamisessa.
Suomen asukkaiden pyrkimys maan itsenäistämiseen ja itsenäisyyden säilyttämiseen on ollut vahva. Kansakunnan syntymisen kannalta olennainen vaihe tapahtui Suomen sodan myötä, kun Suomi liitettiin Venäjän suuriruhtinaskunnaksi. Tuolloin Suomi oli ensimmäisen kerran kansainvälisenä kauppatavarana.
Ulkopolitiikkaa ja omaa armeijaa lukuun ottamatta Suomi sai kehittää itsenäisyyden edellyttämiä valtiorakenteita Venäjän alaisuudessa. Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin 1907.
– Keisari Nikolai II:n sortopolitiikka kypsytti Suomen lopulliseen itsenäistymispäätökseen. Tsaarinvallan kukistuminen, bolshevikkien vallankumous sekä Venäjän sisällissota avasivat historian ikkunan. Leninin johdolla kansankomissariaatti hyväksyi 31.12.1917 joulukuun 6. päivänä eduskunnan äänestämän itsenäistymispäätöksen.
Sisällissodan jälkeen köyhä tasavalta vakautui rakentamaan sopua ja tulevaisuuttaan.
– Torpparit vapautettiin, maata ja metsää, ainoaa varallisuutta, jaettiin väestön elinolojen turvaamiseksi.
Rauha ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen, sillä Leninin kuoltua vuonna 1924 ja kommunistisen vallan vahvistuttua Stalinin hinku Suomen liittämiseksi Neuvostoliittoon kävi todeksi.
Marraskuun 30. 1939 neuvostojoukot varoittamatta käynnistivät talvisodan.
– Saksan ja Neuvostoliiton solmima etupiirisopimus jakoi Suomen Neuvostoliitolle kuuluvaksi. Jo toisen kerran Suomi oli suurvaltojen kauppatavarana, Siuruainen kertasi historiaa ja jatkoi:
Raskaat 105 päivän taistelut päättyivät 13.3.1940 katkeraan Moskovan välirauhaan ja alueluovutuksiin. Sodan uhkan torjumiseksi Suomi liittyi Saksan rinnalla II maailmansotaan, joka päättyi 19.9.1944 solmitun Moskovan rauhan edellistä kohtuuttomanpiin rauhanehtoihin.
Maaherra korosti suomalaisten tahtotilaa:
– Kansallinen selviytyminen ei ollut vain rintamien taistelua, vaan kotirintaman sekä koko kansan pitkäjaksoisen ja poliittisen viisauden ponnistus.
Sotaa seurasi vaaran vuosiksi kutsuttu ajanjakso, jolloin Suomea kahlitsi Liittoutuneiden valvontakomissio Neuvostoliiton johdolla ja Suomen oli maksettava noin 535 (300) miljoonan kultadollarin sotakorvaukset.
– Tuskin ymmärrämme täälläkään Pudasjärvellä, kuinka paljon sodat ja niiden seuraamusten hoito vaikuttivat kehitykseemme. Yli 450 sankarivainajaa, sotalesket, sotaorvot, kansanhuolto ja sodasta selviytymisen kaikki kansalliset toimenpiteet.
Maaherra Eino Siuruaisen mukaan Suomella ei todennäköisemmin ole ainakaan välitöntä sodanuhkaa, vaikka maailmassa on monenlaista epävakautta.
– Tosin Itämeren piiri ja Venäjän näkemys sen valtiudesta sekä Euraasian pohjoisosan luonnonvarat ja strateginen käyttö Koillisväylineen saattavat nostaa Suomeakin koskevia vakavia ongelmia.
Suomi on rakentanut ulkoista turvallisuutta omien puolustusjärjestelmien ohella yhteistyöhön Euroopan Unionin jäsenyydessä, yhteistyössä ja yhteensopivuudessa Pohjoismaiden ja Naton kanssa.
– Onneksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä kylmänsodan lientymässä Suomi ei lähtenyt Ruotsin tielle. Suomi on johdonmukaisesti jatkanut sotilaallista varautumista perusteenaan rajaturvallisuus, yleinen asevelvollisuus ja poikkeusolojen taistelukyky, Siuruainen mainitsi.
Hänen mukaansa Suomessa on myös ymmärretty, että tulevia kriisejä ei ratkaista vain korpirintamilla, vaan nykytekniikan mahdollistamilla etä-, ilma- ja kaupunkitaisteluilla.
– Edeltäneisiin historian vaiheisiin verrattuna kansalta ja kansakunnalta vaadittaisiin ennen kokemattomia taitoja ja vahvuutta.
Rintamalinjojen rinnalle merkittävämpään asemaan itsenäisyyden puolustamisessa joutuu maan sisäinen kestokyky, rakenteiden ja toiminnan hallinta sekä yhä enemmän jokaisen kansalaisen vastuu poikkeusolojen hallinnasta nykyisissä tehtävissään.
Siuruainen peräänkuuluttikin uudenlaista isänmaallisuutta ja yhteistä kansallista tahtotilaa kriisien hallinnassa:
– Itsenäisyys ja sen säilyttäminen ei enää tapahdu vain rajoilla. Tulevan vapauden ja itsenäisyyden vastuullisia turvaajia ovat kaikki suomalaiset, maassa asuvat ja tänne tulevat. Suvereeni itsenäisyys ja luotettava kansainvälisyys ovat kaikkien yhteinen etu.
Lopuksi Siuruainen totesi, että tulevaisuuden tekeminen edellyttää menneen tuntemista, nykypäivän hallintaa sekä kykyä oikeat arvot edellä tehdä menestyksen turvaavia ratkaisuja.
Lue lisää Pudasjärven itsenäisyysjuhlasta tästä linkistä.
