Eduskuntavaalit pidettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa huhtikuussa. Tästä oli seurauksena se, että edessä olivat resuiset viikot: vappu ja tällä viikolla helatorstai. Kaiken lisäksi eduskunta yleensä jää kesätauolle viimeistään heinäkuun alussa – sitä ennen hallituksen pitää olla koossa.
Niinpä oli varsinainen kiire saada hallituksen muodostaminen alkuun. Kun suurimman puolueen johtaja on nykyisin itseoikeutettu hallitustunnustelija, Keskustan eduskuntaryhmä kokoontui ensimmäisen kerran jo vaalien jälkeisenä torstaina.
Ja kun tavallisesti edustajien valtakirjat tulevat postissa kotiin, nyt ne oli vaalipiireistä postitettu suoraan eduskuntaan. Ne jaettiin edustajille maanantaina, viikko vaaleista, tarkistettiin tiistaina, ja keskiviikkona sitten valtiopäivät avattiin.
Eduskuntatalon remontin vuoksi emme nyt sitten nousseetkaan pääoven pylväikköön leveitä, kaikkien tuntemia portaita pitkin. Eduskunnan pääovi on nyt vihreistä levyseinistä koottu koppero vanhan Sibelius-akatemian ovella Pohjoisella Rautatienkadulla.
Turvatarkastusten jälkeen on mini-kokoinen valtiosali ja tilapäinen istuntosali. Istuntosalissa edustajat istuvat kaikki samalla korkeudella, ei nousevassa kaaressa kuten normaalissa istuntosalissa.
Tilapäisen istuntosalin akustiikka on omituinen: edustajien keskinäinen pieni puheensorina kertautuu salissa melkoiseksi hälinäksi, ja vastaavasti puhemiehen korokkeelta puhe sitten häipyy eikä sitä kunnolla kuule.
Eduskunnan tilat ovat hajallaan Sibelius-akatemiassa, vanhan eduskuntatalon alakerroksissa ja lisäsiivissä sekä Pikkuparlamentissa, eduskunnan lisärakennuksessa. Sitä rakennettiin silloin, kun olin edellisen kauteni eduskunnassa 1999–2003.
Kun lähtee istuntosalista esimerkiksi suuren valiokunnan saliin, on noustava portaita pari kerrosta, mentävä tilapäistä siltaa pitkin vanhan talon puolelle. Siellä on tilapäisen jyrkät kierreraput alaspäin, sitten lukuisia käytävämutkia, hissillä pari kerrosta alas, sitten yksi kerros rappuja alas, sitten toisella hissillä syvälle maan alle, 50 metriä käytävää pitkin ja hissillä taas ylös. Yhtä hankalaa ja eksyttävää sekä uusille että vanhoille edustajille.
Remontista sitten johtuu, että edustajat eivät voi ottaa vieraikseen esimerkiksi koululuokkia. Vain kaksi vierasta voi tulla kerrallaan. Varmaan erikseen sovittuna koululuokka voisi tulla seuraamaan täysistuntoa, mutta enpä ole tästä vielä varma.
Nämä on tietysti niitä ulkoisia puitteita. Keskustan ryhmä – kuten varmaan muutkin ryhmät – on kokoontunut lukuisia kertoja. Omassa ryhmässämme olemme sorvanneet Keskustan tavoitteita tulevaa hallitusohjelmaa varten.
Keskustalla on lukuisia pienryhmiä, joissa tavoitteita on yritetty kiteyttää. Itse olen ollut mukana mm. sotea ja muita rakenneuudistuksia miettivässä ryhmässä. Oman ryhmän kantojen täytyy olla kirkkaat, kun neuvotellaan muiden puolueiden kanssa.
Keskustan hallitusneuvottelijat puheenjohtaja Sipilän johdolla ovat päätyneet siihen, että hallitus yritetään muodostaan ensisijassa yhdessä Perussuomalaisten ja Kokoomuksen kanssa.
Itse olisin Kokoomuksen sijasta halunnut mieluummin SDP:n hallitukseen, lähinnä sen vuoksi, että demareista olisimme saaneet ehkä enemmän tukea sosiaalipolitiikassa ja vähäosaisten asioissa.
Silti luotan Sipilän ja muiden neuvottelijoiden arvioihin. He toki tietävät kokonaisuuden ja eri puolueiden kannat Keskustan tärkeinä pitämiin asioihin. Harmi kuitenkin, että yhteiskuntasopimuksesta ei tullut mitään. Siitä johtuu, että säästöjä pitää luultavasti tehdä enemmän, jotta isänmaan velkaantuminen saataisiin joskus loppumaan.
Säännönmukainen eduskuntatyö valiokuntineen pääsee alkamaan vasta siinä vaiheessa, kun hallitus saadaan kokoon. Ensiksi tietenkin eduskunta päättää, hyväksyykö se hallitusohjelman, ja jos hyväksyy, sitten hallitus alkaa tehdä esityksiä mm. talousasioista. Niihin ruvetaan ottamaan sitten kantaa eri valiokunnissa ja siinä sitä taatusti työtä riittää.
Niilo Keränen