Kolumni

Uuden oppiminen kuuluu kaikille – vanhempia ikäpolvia aliarvioidessa kaivamme itsellemme syvää kuoppaa

Kuulutko sinä niihin ihmisiin, jotka pöyristyvät, jos kauppa ei tarjoa tarpeeksi infoa aukioloajoistaan lehdessä vai niihin, jotka pöyristyvät, jos kaupalle ei ole tehty kunnollista verkkosivua infoa varten?

Jokaisella on jonkinlainen suhde vierellämme jylläävään teknologisoitumiseen. Ilmiöön liittyy ikäpolvien välinen ero, sillä stereotyyppisesti ajatellen noin keski-ikäiset ja sitä vanhemmat eivät hallitse tekniikan käyttöä yhtä hyvin kuin teknologian kanssa kasvaneet nuoret, diginatiivit.

Uskon kuitenkin, että useimmiten kyseessä on väärinymmärrys, joka syntyy ennakkoluuloista vanhusten, mutta myös keski-ikäisten, teknistä osaamista kohtaan. Vanhempia voidaan pitää nykyaikaa täysin ymmärtämättöminä, jopa yksinkertaisina. Tämän vuoksi diginatiivit sortuvat helposti siihen, ettei vanhemmille edes yritetä selittää nykyajan ilmiöitä, kuten sosiaalista mediaa.

Kun ikääntyneitä kohdellaan yksinkertaisena, ei ole ihme, jos he alkavat itsekin kuvitella olevansa sellaisia. Ikääntyneille tavallaan opetetaan ajatus siitä, ettei nykyajassa voi pysyä mukana, eikä heiltä odoteta tekniikan hallintaa. Ikääntynyt voi tämän seurauksena passivoitua ja päättää pysyä vanhanaikaisena, koska osaaminen on jo etukäteen torpattu. Vanhuksen passivoiduttua diginatiivi taas saa vahvistusta ennakkoluuloilleen.

Kyseessä on itseään ruokkiva kierre, joka vaikuttaa muun muassa teknologian ja muiden nykytrendien, kuten kasvissyönnin, kohdennettuun mainontaan ja samalla vahvistaa kierrettä. Poikkeuksia ilmiöön toki on. Mikäli ikääntynyt osoittaa kyvykkyytensä, tai vaihtoehtoisesti häneltä ei hyväksytä jonkun asian oppimattomuutta ilman syytä, saattaa perhe oppia tuntemaan kahdeksankymmentävuotiaan mummon taitajana, joka oppii hetkessä asian kuin asian, kuten Whatsapissa tekstittelyn.

Itseämme vanhempia ikäpolvia aliarvioidessa kaivamme itsellemme syvää kuoppaa.

Koska elämisen taidot opitaan elämällä, ovat vanhemmat sukupolvet tärkeitä suunnannäyttäjiä. Jos siis kamppailet esimerkiksi työn, koulun tai ihmissuhdeongelman kanssa, uskon, että saat ongelmaasi kokemuksen tuomaa rauhallista näkökulmaa, jos vain hoksaat kysyä apua vanhemmilta.

Harva se päivä voi iltapäivälehtien palstoilta huomata otsikoita, joissa mielikuvaa ikääntyneiden alttiudesta nykypäivän vaaroille korostetaan. Otsikot ovat tyyliä ”Internetissä huijatuksi tullut vanhus menetti kaikki rahansa”. Miksi kukaan kokeilisi uutta asiaa, jos sen monimutkaisuutta, vaarallisuutta ja vaikeutta korostetaan?

Taitojen vähättely ja asioiden vaikeuden alleviivaaminen eivät rohkaise ketään kokeilemaan vaikka laskujen maksamista tietokoneella. Uutisotsikot ovat ikäviä, mutta on kuitenkin muistettava, että kohuotsikoiden tarkoitus on herättää vahvoja tunteita.

Ikääntyneiden turvattomuutta teknologian käytössä liioitellaan usein. Perusterve vanhus jos joku ymmärtää tekniikan olevan uusi ilmiö, johon tulee suhtautua tietyllä varauksella. Tietoturvariski on olemassa, mutta ihan tavallisella käytöllä asiasta ei kannattaisi liikaa huolehtia.

Jokaisella on oikeus elää ilman teknologiaa. Mikäli ilman sitä on aina elänyt, ei sitä ehkä samalla tavalla näe tarvitsevankaan. Haluan kuitenkin rohkaista jokaista kokeilemaan uutta.

Totuus on, että maailman muuttuessa ympäröivät palvelut muuttuvat ja siirtyvät esimerkiksi sähköisiksi. Uusien toimintatapojen hallitseminen helpottaa arkea. Käyttämisen oppii harjoittelemalla, eikä kaikki siihen kaadu, jos vahingossa kokeilee painaa väärää nappia puhelimen tai tietokoneen näppäimistöltä.

Reeta Jylhänlehto

Kirjoittaja on pudasjärveläinen suomen kielen opiskelija Oulun yliopistossa